Koti pukeutuu jouluun

 Neljä yötä jouluun. Aikamoista hössötystähän tämä on, mutta sillälailla hyvällä tavalla, jos tiedätte mitä tarkoitan. Koti on laitettu jouluiseen kuosiin, laatikoita ja leivonnaisia tehty. Ikiaikainen vastustajani,  imelletty perunalaatikko, päihitti minut tänäkin vuonna, enkä ohjeissa kuvailtua perunan löystymistä imellyttämisvaiheessa saanut onnistumaan. (No, siirapilla maun saa herkuksi, mutta vielä jonain päivänä se onnistuu...). Joulusiivot saunanpesuineen lähempänä h-hetkeä vielä pitää tehdä, niin sitä saa rauhoittua joulun viettoon. Tosin tämä jouluun laskeutuminen on omalla laillaan ainakin itselleni sitä parasta aikaa. Kun se itse joulu tulee, se myös menee ohi niin nopeasti ja sitten sitä saa heti ruveta odottelemaan kevättä ja kesää. Joulukoristeet lähtevät aika nopeasti pois.

Eihän mikään ole parempaa, kuin kuusen vieno tuoksu kynttilöineen, kun saaa iltasella käpertyä sohvannurkkaan jonkun jouluisen herkun kanssa katselemaan vaikka jouluista leffaa. Ai että! Omalla must see -listallani on katsoa Netflixistä elokuva Joulupukki vieraissa. Takuuvarmaa ruotsalaista viihdettä, josta luin sen olevan huippu (Täydellinen joulu -elokuva on muuten tästä suomalainen versio. Alkuperäinen on kuulemma kuitenkin parempi, siksi listalla). 

Joulun väreihin kuuluu tänä vuonna vihreää ja vähän punaistakin. Havut ja kukat sekä kynttilät kuuluvat joulun tunnelmaan, muuta ei tarvitakaan. Ihanaa joulua kaikkiin koteihin, tehkää siitä oman näköinen ja yrittäkää olla stressaamatta! Muistakaa myös läheisiä lämpimin ajatuksin, tänä vuonna se joulu on monella niin erilainen, kun kyläilyt on minimissään. Ensi vuoteen!

Kasvata suolaa huurteiseksi seinämäksi tuikkukippoon

 Tämä on jo vanha juttu, mutta itse törmäsin tähän vasta nyt. Vanhat konstit ovatkin monasti niitä parhaita, joten ajattelin jakaa teillekin tämän kivan konstin, jossa suolasta kasvaa huurteinen seinä lasikippoon. Projektin etenemistä on mukava seurata vaikka lasten kanssa ja päivissä tapahtuukin hurjaa muutosta. Tämä askartelu ei maksakaan mitään, jos kaapista sattuu merisuolaa löytymään jo valmiiksi. Lasikippoja löytyy aina. Itse otin vanhan hillopurkin testiin ja koristin reunan vielä lopuksi parilla havulla rautalangan avulla. Kivan talvinen lopputulos, joka on kaunista katseltavaa kynttilän palaessa sisällä. Miten tämä sitten tapahtuu?

Tarvitset lasikipon, pari ruokalusikallista karkeaa merisuolaa, vettä

Laita lasikipon pohjalla merisuolaa niin, että pohja peittyy, lisää vettä juuri niin paljon, että peittää suolan. Itse vähän kallistelin kippoa, että reunat kostuvat hieman. Sitten odotellaan. Lämmin paikka nopeuttaa reaktiota ja laitoinkin kipon aina uuniin sen jälkeen, kun olin jotain ruokaa siellä tehnyt ja uuni oli jo vähän jäähtynyt. Lisäsin myös vettä haihtuneen tilalle lähes päivittäin. Reilu viikon päästä oma purkkini näytti kuvissa olevan kaltaiselta. Matalamman purkin saa nopeasti huurrutettua vaikka kokonaan. Alimmassa kuvassa on projektin etenemistä muutamien päivien välein. Ei muuta kuin kokeilemaan ja ihanaa joulun odotusta kaikille!

Kodin joulutunnelman kuusi tekijää

 Mistä aineksista se joulun tunnelma oikein rakentuukaan? Toki lasten ilo ja odotus on aina se ykkönen. Mutta jos näin niinkuin sisustuksellisesti ajattelee. Mistä oman kodin joulutunnelma tulee? Sain itse asiassa idean tähän tekstiin vasta kuvien ottamisen jälkeen, kun tarkoituksena oli tietysti ottaa jouluisia kuvia. Näin jälkikäteen kuvia analysoimalla niistä löytyy itseasiassa kaikki ne elementit, jotka tekevät meidän kotiin jouluisen tunnelman.

Kynttilät - Ei varmaan kaipaa selityksiä. Tunnelman tuoja numero yksi nyt ja aina. Olen aina ollut kynttilöiden suurkuluttaja. Nykyisin huomaan polttavani enemmän pöytä- ja kruunukynttilöitä, kuin esimerkiksi tuikkuja. Jouluvalot kuuluvat tietysti samaan kategoriaan, lämpimän valkoisessa sävyssä.

Kasvit - Jouluun kuuluu kukat ja havut. Pihalle väsäilen havuistutuksia ja kransseja, sisälle sitten hyasintit, jouluruusut ja leikkokukat. Tuoksu on tietysti osa kasvien lumoa, erityisesti hyasintti ja kuusenhavut. Markettien kukkakimppuja on helppo tuunailla runsaammiksi ja jouluisemmiksi havujen oksilla. Talvinen suosikkini on punaiset neilikat männyn oksien kanssa.

Herkut - Jouluiset herkut ja niiden leipominen kuuluu jouluun ja erityisesti sen odotukseen. Onko ihanampaa kuin ensimmäinen joulutorttu (joka nautitaan tietysti jo marraskuun alkupuolella!) tai joulukinkun tuoksi jouluaamuna? Piparien leipomisesta nyt puhumattakaan. Meillä on suvussa myös muutamia leivonnaisia, joita on tehtävä joka vuosi, esimerkiksi näitä suklaapilviä, joita paappani teki jouluisin.

Joululehdet ja kirjat - Ideoita ja haaveilua joulusta saa jouluisista kirjoista ja lehdistä. Hyvissä ajoin pääsee ihailemaan jouluisen viipyileviä tunnelmia. Oletteko muuten huomanneet, että joulun tunnelmllisimmat kuvat ovat lehdissä aina maalaisromanttisia, sellaisia Astrid Lindgrenmaisia tunnelmia? 

Joulukoristeet - Joitain jouluisia koristeita tulee aina laitettua esille, vaikkei varsinaista tonttuparaatia meiltä löydykkään. Jotkut koristeet otetaan esille joka vuosi ja vuosittain löytyy aina jotain uuttakin. Pieni Lumiukkofiguuri löytyi pari vuotta sitten ja se tuo lapsuuden joulut (se lumiukkoelokuva ja sen musiikki) mieleen. 

Pehmeät materiaalit - Talven tullen esille otetaan aina taljoja sohvalle ja tuoleille. Lämmön tuntu kuuluu hyggeen ja jouluun.

Oletteko jo laittaneet joulua kotiin?

Ohje pyykkietikalle, vaikka pukinpussiin

 Hupskeikkaa, marraskuussa jo ollaan. Jouluhommat alkavat pikkuhiljaa painaa päälle ja sitä myöten joululahjahankinnat ovat nekin taas ajankohtaisia. Ihanaa toisaalta taas, kun illat pimenevät ja saa oikein paneutua joulutteluun. Olen ajatellut, että otetaan kaikki irti ja nautitaan joulun tulosta koko marras- ja joulukuu. Pikkuhiljaa on kiva laittaa kaikkea kotiin ja vähän vaihdellakin koristeita. Lähempänä joulua voi sitten ne kaikista jouluisimmat jutut laittaa esiin. Jouluvaloja alan laittaa ulos marraskuun puolenvälin tienoilla ja ne lisääntyvät mitä lähemmäs joulua mennään. Mutta palatakseni noihin joululahjajuttuihin, on pyykkietikka kiva lahjaidea, jota on helppo tehdä itse. Pyykkietikkahan on siis huuhteluaineen korvike, joka myös tehokkaasti poistaa esimerkiksi jumppavaatteista hien ja nuhjuisen hajun. Pyykistä tulee myös ihanan pehmeää. Ohje on niin helppo, että kuka vaan osaa tehdä tätä ja aion kyllä tästä lähtien tehdä itse aina pyykkietikat. Kolme ainesosaa: vesi, väkiviinaetikka ja eteerinen öljy tarvitaan ainoastaan, joten edullistakin tämä on. Eteerisiä öljyjä myydään esimerkiksi luontaistuoteliikkeissä Itse ostin appelsiinin tuoksuisen pullon Frantsilan öljyä ja siitä riittää pitkäksi aikaa. Laitoin pyykkietikan vanhaan patenttikorkkiseen pulloon, niin pullokin näyttää kauniilta ja voi jäädä esille. 

Pyykkietikka 5dl

1dl vettä

4dl väkiviinaetikkaa

vähintään 20 tippaa eteeristä öljyä

-sekoita aineet keskenään ja laita kauniiseen pulloon

-käytä huuhteluaineen tilalla, n. 0,5dl per pyykkikoneellinen

Korjaa.se

Mainos

 Miten helppoa onkaan aina korvata rikkinäinen tavara tai vaate uudella. Kun asiaa ajattelee tarkemmin, on muuten aika helppoa myös korjauttaa tai huollattaa se. Lisäksi luontoa säästyy, jätemäärät vähenevät, alueesi yrittäjät saavat töitä ja laadukkaat ja mieluisat esineet saavat uuden elämän. Ihan vaan muutamia seikkoja mainitakseni. 

Lakeuden Etappi vastaa Etelä-Pohjanmaan alueella asiakkaiden jätehuollon järjestämisestä. Heiltä saa myös jäteneuvontaa, jonka tarkoitus on saada jätemäärät vähenemään sekä kannustaa kestävään kulutukseen. Samaan tähtää myös maksuton Korjaa.se verkkopalvelu, joka yhdistää rikkinäisten tavaroiden omistajat ja paikalliset korjaamisen ammattilaiset kolmella toiminta-alueella, joista Lakeuden Etappi Oy ja Etelä-Pohjanmaa ovat yksi. 

Olipa kyse vaatteista, soittimista, kodinkoneista, tietokoneista, polkupyöristä, huonekaluista, kelloista tai koruista, Korjaa.se palvelun kautta löytyy huoltaja tai korjaaja omalta alueeltasi. Heti löysin sivustolta paikan, Nahkapaja Patiinin, jossa voisin kunnostuttaa talvikengät tai vaihdattaa kaapissa lojuneeseen kaulaketjuun lukon Kultasepänliike Uimolassa. Kannattaa tutustua kaikkiin palveluntarjoajiin! 

Itsekin enenevässä määrin tulee mietittyä, millaisen maailman sitä lapsilleen jättää. Siis ihan fyysisesti, luonto tuhoutuu ja jätevuoret suurenevat, mutta myös millaiset arvot omille lapsilleen opettaa. Tässä materialistisessa maailmassa tavaroiden arvostaminen ja niistä huolehtiminen jää usein unholaan. Korjaaminen ja huolto kannattaa ja riittää usein.

Tunnustan itsekin joskus ihan vaan haluavani korvata jonkun rikkoontuneen tuotteet uudella, koska uusi tuote tuo mielihyvää. Mutta entä jos opettaisikin myös itsensä arvostamaan korjauksen tuomaa säästöä luonnolle ja saamaan siitä mielihyvän? Peiliin katsomisen paikka.

Arvostan vanhoja tavaroita, niiden tarinaa ja kaunista designia. Meillä on mukana kulkenut jo varmaan yli kymmenen vuotta kesämökin vintiltä löytynyt vanhojen asukkaiden jättämä tuoli, johon ihastuin. Se paljastuikin Ilmari Tapiovaaran vuonna 1950 tuotannossa olleeksi oppilastuoliksi. Tuossa se on eteisessä palvellut vuositolkulla. Selkänoja on irtoillut liitoksistaan ja viilu mennyt huonoksi. Päätin, että tuoli ansaitsee viimeistään nyt arvoistansa kohtelua ja vein sen Korjaa.se sivuston kautta löytyneeseen P .Hietamäen entisöintiin. Tuolin selkänoja liimattiin entistä ehommaksi liitoksistaan ja selkänojan viilu vaihdettiin kokonaan uuteen. Laitoin vikapaikoista kuvat etukäteen ja sain hinta-arvion. Vein tuolin Ylistaron Hanhikoskella sijaitsevalle pajalle ja tuolin sai hakea alle viikon päästä entistä ehompana takaisin. Ihmiset kuulemma korjauttavatkin mukavasti nykyisin huonekalujaan, kun kyselin omistajalta nykytrendeistä. Kiva, että jo olemassa olevaa osataan arvostaa ja trendi tuntuukin olevan kasvava, hienoa! Tuolista tuli taas käyttökuntoinen ja kaunis. Maalasin itse tuolin vielä kertaalleen vähän mattamaisemmalla maalilla.

Löytyyko sinulta kotoa tavara, jolla voisi olla vielä käyttöä, kun sen huollattaa?

Selkänojan viilu on kärsinyt

Liimaukset irti ja selkänoja repsottaa

Selkänojan pinnoite on vaihdettu

DIY Hittikynttelikkö

 Somessa on ihastuttanut (itseäni ainakin) simppeli metallinen kynttelikkö, jossa kynttilät leijuvat metallisten piikkien päässä. Tuumin, että tuohan on varsin helppo toteuttaa itsekin, jos on lähipiirissä joku hitsaustaitoinen (tai tietysti aina parempi, jos itse hallitsee hitsipillin käytön!). Löysin kaapista metallisen lautasen ja aikani pohdittuani, mistä taion metallipuikot, muistin telineen, jota jo kerran kirppikselläkin yritin myydä pois. Siitä saisi juuri hyvän paksuiset puikot. Puikkojen päähän tarvittavat stopparit kynttilää varten olivat nekin valmiina telineessä, kun puikot katkaisi oikeasta kohdasta. Jos itse aiot tehdä vastaavan suorista puikoista, voi stoppaarit hitsata pienistä puikonpätkistä risteämään tai vaikka pyöreistä metalliprikoista. Mies hoiti katkaisun, teroitti puikkojen päät ja hitsasi ne lautaseen valmiiksi merkitsemiini paikkoihin. Merkitsin paikat 1,5cm päähän lautasen reunoista, samanpituiset aina vastakkaisille puolille ja pisin, 23cm puikko keskelle. Sitten vaan mustaa mattaspraymaalia päälle ja voilà, kynttelikkö on valmis!

Kynttelikköön tarvitset :

-metallisen lautasen/tarjottimen. Omani oli halkaisijaltaan n. 25cm. 

-7kpl metallisia puikkoja, n. 2-3mm paksua (rautakaupasta saa varmasti): 1kpl 23cm, 2kpl 20cm, 2kpl 16cm ja 2kpl 11cm. 

-7kpl stoppareita kynttilän alle, (n. 1-1,5cm teroitetun puikon päästä), voi tehdä metallipuikosta tai prikoista

-mustaa spraymaalia

Muistathan aina paloturvallisuuden, älä jätä palavia kynttilöitä valvomatta!

Näistä kotoa löytyneistä välineistä kynttelikkö tehtiin

Puikkojen paikat merkittynä lautaseen

Kynttelikkö maalausta vaille valmiina. Huom! Piikit, jotka painetaan kynttilän sisään saavat olla ainakin 
yli 1cm pitkät (stopparin yläpuolelle jäävä piikki), omassani joihinkin tuli liian lyhyt piikki ja niitä piti 
korjata jälkeenpäin.

Tässä näkyy hyvin stopparit kynttilöiden alla.

Syksyn värejä itse maalatussa taulussa

 Olen tykännyt aina maalata ja piirtää. Hektisinä ruuhkavuosina se on jäänyt vähemmälle, mitä nyt lasten kanssa on piirretty niitä perinteisiä Salama McQueeneja ja prinsessoja, tiedätte varmaan. Keittiön taso kaipasi jotain syksyistä väriä ja ostin pohjan ajatuksena, että jotain "kivaa" pitäisi maalata. Ensimmäinen versio ei miellyttänyt ollenkaan omaa silmää ja vetelin sen valkoisella yli muutaman päivän jälkeen. Akryylimaalit ovat siitä kivoja, että niillä saa nopeasti aikaiseksi, koska ne kuivuvat melkein heti. Itse tykkään tyylitellymmästä jäljestä, joka ei ole niin tarkkaa, mutta se onkin yllättävän vaikeaa. Vaikka joku näyttää nopeasti sutaistulta, ei se ole ollenkaan helppoa tehdä sitäkään jälkeä hienosti. Ja puhun nyt OIKEISTA taiteilijoista, kuten vaikkapa Kuutti Lavonen, jonka taulut ovat kauniita. Mutta tämä keittiön taulu onnistui itse tehdyksi mielestäni ihan kivasti, värit sopivat syksyiseen ilmeeseen ja taulu tuo vähän uutta ilmettä. Luonnosta löytyi vielä kasveja puutarhasta löytyneiden kukkien seuraksi pariin kimppuun, ne jaksavat ilahduttaa aina. Jännä juttu muuten, kuin värit ovat hiipineet meille takaisin parin viime vuoden aikana. Blogin alkuaikoina esittelytekstissäkin luki ( ei kai herranen aika siellä edelleenkin lue niin, en muista yhtään?!?), että mustavalkoinen koti. Muistan noina aikoina ajatelleeni, että TÄMÄ se on se oma tyyli ja ihan varmasti tässä pysytään aina. Ja kappas vaan, väriä löytyy nykyään enemmän kuin milloinkaan! No hyvä näin, kyllä se maku vaan muuttuu aikojen (ja trendien) saatossa.