Sohvalla

En oikein ikinä ole pitänyt itseäni nahkasohvaihmisenä. Kyllästyin kuitenkin varjelemaan kangassohvaa, joka lapsiperhe- ja koirataloudessa on tosi kovilla. Kun muutto viime talvena oli edessä, aloin metsästää uutta sohvaa. Aika nopeasti päätös oli selvä, nahkaa tällä kertaa. Koska perheemme on viisihenkinen, ei mikään pikkusohva tullut kyseeseen. Vaikka monissa sisustusasioissa menen "ulkonäkö edellä", pitää sohvan olla sellainen, että kaikki mahtuvat mukavasti olemaan. Olkkarimme on aika pieni ja seinät rikkonaiset, joten oikean sohvan löytyminen vaati senttipeliä, että saadaan tilaan levein mahdollinen sohva, muttei tietysti liian iso. Ja kivan näköinen tottakai. Alussa hain valkoista, mutta mustaan päädyttiin. Tyytväisiä ollaan oltu, pelkkä nihkeällä pyyhkiminen riittä ja tilaa riittää olla poikittain ja pitkittäin.

Hohtoa

Loppuhuipennuksena synttärihulinoille pojan 11-vuotis kaverisynttärit pidettiin eilen Seinäjoen keilahallissa. Tämän ikäisillä tahtoo tuo konsolipelailu olla valloillaan arkena ja juhlana, joten ajattelin, että keilaus olisi kivaa yhdessä tekemistä.Ja nämä todennäköisesti olivat viimeiset kaverisynttärit, niin oli kiva järjestää vähän extraa. Puitteet olivat hienot uudessa hallissa ja hohtokeilaus toi oman lisänsä keilailuun. Ennen keilausta pojat saivat syödä pizzabuffetista mahat täyteen pizzaa ja hampurilaisia omassa pikku kabinetissaan. Tämä on kyllä kiva paikka perheillekkin. Ratoihin saa laidat niin halutessaan, onnistuu siis pienimmiltäkin keilaajilta. Tästä pääset kurkistamaan keilahallin sivuille.
En voi käsittää, että meidän niin hartaasti ja kauan odotettu ensimmäinen vauva on jo 11 vuotta, huh huh! <3 <3 <3 <3

Aina matkassa - Marimekon laukku

Jos joku on ollut uskollinen ystävä, se on kyllä Marimekon klassikkolaukku. Montaa muutakin veskaa on kokeiltu, mutta tähän malliin palaan aina. Kanvas-kankainen malli palveli monta vuotta ja vuoden verran on menty tämän nahkaisen kanssa. Tämä vaan tuntuu niin omalta, se on älyttömän ergonominen kantaa leveän olkahihnan ansiosta, siinä ei ole mitään liikaa, sopii monentyylisten vaatteiden kanssa ja on ajaton. Tämän mallin kanssa on menty synnyttämään, tehty monet lomareissut, talsittu teitä ja katuja ja kannettu sitä sun tätä.  Enkä ole ainoa, jonka vakiovarustukseen tämä laukku kuuluu. Nahkainen versio on kyllä hintansa väärti. Edellinen kankainen haaleni Turkin auringossa sopivasti katu-uskottavaksi, mutta tämä ei kyllä piittaa mistään, paranee vaan käytössä. Tämän kanssa mennään todennäköisesti monta vuotta.

Suklaakakkua

Taas on viikonloppu, kiva juttu. Meillä on tosiaan näitä synttärihulinoita viikonlopun joka päivälle, joten sisustustouhut on lähinnä jäänyt siivoiluun. Pähkäilin perjantain vieraille gluteenitonta kakkuvaihtoehtoa ja silmiini osui mudcake-tyylisen suklaakakun ohje, joka on kuorrutettu vadelmaisella kermavaahdolla. Ihan superhyvä kakku, joka ei kaloreissa säästele ;)
Tämä on Elämää Villa Honkasalossa -blogin Mallan ohje, ja löytyi meidän paikallislehdestä männäviikolla. Tähän oli myös vaihtoehtona kinuski-suolapähkinärouhe -kuorrutus, joka kuulostaa sekin herkulta.

Jauhoton suklaakakku

 

300g tummaa suklaata

115g voita

7 munaa eroteltuna

2,5dl sokeria

0,5tl suolaa

2tl vaniljasokeria

 

Erottele keltuinen ja valkuainen eri kulhoihin. Sulata suklaa ja voi, lisää suola ja vaniljasokeri. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Vatkaa keltuaiset ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi ja lisää suklaaseos joukkoon. Lisää valkuaisvaahto varovasti joukkoon.

Paista irtopohjavuoassa 150 astetta n. 50min.

 

Päälle: 4-6dl vispikermaa, n.200g jäisiä vadelmia,2dl sokeria (itse laitoin n 1dl)

Rouhi jäiset vadelmat esim. sauvasekoittimella ja lisää vatkatun kerman joukkoon sokerin kanssa.

Koristele kokonaisilla marjoilla.

 

 

Ja nautitaan hyvässä seurassa, tietysti!

Sisääntulon siistintää

Ulkona alkaa pian näyttää jotensakkin räytyneeltä. Piha siis. Kesäkukat on osittain poistettu ja ne, jotka ovat jäljellä vetelevät viimeisiään joko osa vaan siksi, että ne vetelevät viimeisiään ja osa siksi, ettei niitä ole ollut intoa enää kastella. Sisääntuloa fiksasin vähän jo syksyiseen kuosiin. Pari kanervaa meni juuri sopivasti ruukusta poistettujen kesäkukkien paikalle kukattoman kasvin seuraksi, joka näyttää vielä viihtyvän. Oven viereen seinälle laitoin kivan lyhdyn, jonka bongasin kirppikselta muutama viikko sitten muutamalla eurolla. Vähän erilainen lyhty ulos ja toivottelee siinä vieraita sitten tervetulleeksi elävä tuli.

 Mulla aina talon pihapuolella tyyli tahtoo rönsyillä himpun verran maalaisromanttisen puolelle, mutta johtunee siitä, että meidän molemmat talot on olleet tyylillisesti ulkopuolelta tällaisia perinteisemmän näköisiä.  Mulla olis haaveena joskus nuo meidän seinän ulkovalot, joita löytyy terasseilta ja parvekkeelta myös, vaihtaa vähän pelkistetympiin malleihin. Samoin talon väri kiehtoisi ihan tummana hiilenharmaana, sellaisena lähes mustana, sitten kun ulkomaalaus joskus tulee eteen.

Leikkihuoneen seinätarra

Meidän vauvan huone / lasten huone on nyt virallisesti nimetty leikkihuoneeksi. Pinnasänky on siirretty meidän makkariin kun ensisänky jouti jo pois. Ja koska tässä huoneessa ei ole paikkaa, missä edes teoriassa voisi nukkua, olkoon se siis leikkihuone. Se on ollut sängyn lähdön jälkeen jotenkin kolkko ja heitteillejätetty. Siellä on kaksi lipastoa (joista toinen pakkosijoitettu päätyy kenties meidän makkariin, jahka tämä pikkuherra joskus nukkuu sitten omassa huoneessaan) ja kaksi tuolia. Seinäkin on ammottanut tyhjänä osittain ehkä siksikin, että kenties vaihdamme makkareita me vanhemmat tähän ja pikkuinen meidän makkariin sitten kun hän omassa huoneessa nukkuu, ihan vaan meluteknillisistä syistä. Leikkihuone kun on olohuoneen vieressä. Oikea sitkun-sitä ja sitkun-tätä -huone. No, nytpä tälläsin kivan seinätarran harmaalle seinälle. Mielessä oli ollut joku lentsikka tai amppari-aiheinen kuva, johon saisin viivatarroituksella lentoradan seinän poikki, mutta sopivan tyylistä ei löytynyt ja tämä Totoro oli heti kivan näköinen, niin tilasin sitten sen. Lentoradan tein jäljestäpäin washi-teipistä.

Löysin myös kätköistäni pakastavedetyn Ikean tauluhyllyn. Se on kyllä yksi parhaista keksinnöistä ikinä. Jos mun pitäisi olla joku huonekalu, niin olisin varmaan tauluhylly. Vaikka mieluummin tietysti olisin vaikka joku Egg-tuoli tai muu vastaava klassikko, joka ei vanhene ikinä ja on aina tyylikäs. Mutta, ei, tauluhylly on mun kohtaloni. Niitähän meillä riittää varmaan joka huoneessa.



ENNEN



JÄLKEEN

Juhlaa

Synttärihumu jatkuu vaan. Tänään oli sukua vieraana vanhempien lasten syyskuun synttäripäivien kunniaksi. Pöydän keskipisteenä oli ihan perinteinen, mehevä täytekakku. Räsymatto-kangas Marimekolta löysi tiensä pöytään. Aikas pirtsakka liina, vaikkei sitä tuon meidän pikkumiehen takia voinutkaan ihan pöydän päähän asti laittaa. Olisi kakku kavereineen voinut löytyä aika nopeaa lattialta. Ensiviikolla juhlat vaan jatkuu loppuviikosta kun saadaan lisää vieraita, ja pojan kaverisynttärit päättävät juhlaputken sunnuntaina. Kivaa kun on kivaa!