Olemisen sietämätön keveys

Viikonlopun ohjelmavapaa aika on monelle varmasti unelmien täyttymys. Itse kuulun joukkoon, joka ei osaa aina nauttia vaan siitä olemisesta. Mielen täyttää tekemättömät jutut ja ajatukset siitä, mitä pitäisi tehdä. Mieltä vaivaa isoäiti, jonka luona pitäisi ennättää käydä, sitten onkin jo ruuanlaitto. Muutama muukin tekemätön asia vaivaa. Asioita kellottamalla saa tietysti asiat tapahtumaan, mutta rento oleminen on monesti kaukana näistä viikonlopun vapaapäivistä. Toisaalta  huomaan jopa olevani huonolla tuulella, jos viikonlopuille ei ole mitään ohjelmaa tiedossa. Olen eräänlaisella tuuliajolla ilman tekemistä ja kellonaikoja, jotka rytmittävät päivää. Rennosti ottamisen ja hetkessä elämisen taidon haluaisin oppia enemmän kuin mitään muuta. Toisaalta saan kyllä äärimmäistä tyydytystä, kun saan rauhassa puuhailla jonkun projektin kimpussa ja näen kätteni työt valmiina. Että mikä tässä nyt sitten on se kultainen keskitie? Innolla mieli onkin jo tulevassa keväässä. Ideoita puutarhan suhteen pukkaa jo kummasti. Pari lavankaulusta on odotellut paikkaa, johon saisi kylvää salaatteja. Ehkäpä ne nyt löytävät paikkansa ilmojen lämmettyä. Sormet syyhyävät jo parin puskankin kevätleikkausra tekemään. 

Milloin viimeksi

Monissa blogeissa on tullut vastaan viimeaikoina "milloin viimeksi" -aiheisia postauksia, jotka kiertävät vähän kuin haasteena. Näitä on oikeasti tosi kiva lukea. Bloggaajia kun ei oikein tunne oikeasti. Ei sillä, että näiden vastausten perusteella kaueasti enemmän sitä tuntemusta tulisi, mutta on tosi kiva huomata näitä kiukustumisia sun muita inhimillisiä piirteitä aina muissakin ihmisissä. Päätin myös osallistua omalta osaltani tähän haasteeseen. Kopsasin aiheet Meidän elämää -blogista, joka oli löytänyt ne jostain toisesta blogista, kiitos vaan Anu :)

Viimeksi minä:

Ilahduin
 -Pienimmälle tuotiin jo etukäteen synttärilahja minulle töihin, mukana oli myös kaunis                         tulppaanikimppu kotiin viemiseksi.

Nauroin
-Mitä vanhemmaksi tulee, sitä harvinaisemmiksi käyvät tilanteet, joissa nauretaan ns. k**et housuissa. Omalle miehelleni taisin nauraa viimeksi, joka ei kestänyt hierontaotettani ja näytti tuskissaan joltain maassa makaavalta saimaannorpalta.

Itkin
-Teemalta tuli joku aika sitten keskitysleireistä tehdystä elokuvasta reilun tunnin pituinen dokumentti. Tätä ei varmaan tarvi selventää enempää, mutta tirautin.

Suutuin
-Kotona pieniä kilahduksia tulee tasaisesti, kun vessan hajusteet löytyvät mistä milloinkin tai kukkamullat on pelmuutettu lattialle. Isommin suuttumuksen tunteen saa varmimmin aikaan eriarvoinen kohtelu.

Harmistuin
-Niitäkin tulee ja menee päivittäin. Uusiin Adidaksen leggareihini tuli reikä.

Häkellyin
-Törmäsin työkaveriini Eevaan, jonka kanssa käväistiin kahvilla. Hän halusi tarjota kahvit. Häkellyin hieman, että joku haluaa tarjota MINULLE jotain. Ihana ele :)

Kokeilin jotain uutta
-Pikkujouluissa sodin Mega Zonessa laseraseilla täysi hiki päällä. Uusi kokemus, josta innostuin ja löysin itsestäni soturin :) Kivaa hommaa.

Urheilin
-Pääsääntöisesti liian vähän. Pari päivää sitten tein lyhyen hölkkälenkin koiran kanssa. Kävely tai hölkkä ovat omia lajejani.

Luin
-Blogeja, lehtiä. Hyllyssä odottaa alesta löydettyjä Anna-Leena Härkösen kirjoja kaksi kappaletta tulevalle lomalle. Ehkä siellä sitten taas saan luettua kokonaisen kirjan. Haluaisin lukea enemmän.

Söin
-Kanasalaattia pari tuntia sitten.

Herkuttelin
-Muutamalla Fazerina-palalla eilen illalla. Vaan muutamalla, oikeasti!

Ostin
-Alesta pienimmälle söpön farkkuhaalarin ja tyttärelle paidan. Ruokaa, ruokaa, ruokaa.

Tapasin
-So-blogien naisia viime viikolla yhden yhteistyökuvion merkeissä.

Päätin
-Uutena vuotena tein laihdutuspäätöksen ja hitaasti, mutta varmasti on edetty.

Inspiroiduin
-Vanhasta 50-luvun tuolista, jonka päätin hankkia. Melkein täydellinen löytyi Tori.fi :stä. Se haetaan tänään kotiin, jotiin saan ruveta suunnittelemaan sen kunnostamista. Projektit, jotka liittyvät sisustamiseen inspiroivat aina.