Olemisen sietämätön keveys

Viikonlopun ohjelmavapaa aika on monelle varmasti unelmien täyttymys. Itse kuulun joukkoon, joka ei osaa aina nauttia vaan siitä olemisesta. Mielen täyttää tekemättömät jutut ja ajatukset siitä, mitä pitäisi tehdä. Mieltä vaivaa isoäiti, jonka luona pitäisi ennättää käydä, sitten onkin jo ruuanlaitto. Muutama muukin tekemätön asia vaivaa. Asioita kellottamalla saa tietysti asiat tapahtumaan, mutta rento oleminen on monesti kaukana näistä viikonlopun vapaapäivistä. Toisaalta  huomaan jopa olevani huonolla tuulella, jos viikonlopuille ei ole mitään ohjelmaa tiedossa. Olen eräänlaisella tuuliajolla ilman tekemistä ja kellonaikoja, jotka rytmittävät päivää. Rennosti ottamisen ja hetkessä elämisen taidon haluaisin oppia enemmän kuin mitään muuta. Toisaalta saan kyllä äärimmäistä tyydytystä, kun saan rauhassa puuhailla jonkun projektin kimpussa ja näen kätteni työt valmiina. Että mikä tässä nyt sitten on se kultainen keskitie? Innolla mieli onkin jo tulevassa keväässä. Ideoita puutarhan suhteen pukkaa jo kummasti. Pari lavankaulusta on odotellut paikkaa, johon saisi kylvää salaatteja. Ehkäpä ne nyt löytävät paikkansa ilmojen lämmettyä. Sormet syyhyävät jo parin puskankin kevätleikkausra tekemään. 





2 kommenttia

  1. Kuulostaa tutulta, miten sitä toisinaan onkaan niin hankala vaan olla ja nauttia vapaasta.
    Mukavaa alkanutta viikkoa!

    VastaaPoista

Kiva kun kävit, jätä kommentti!