Kauan etsitty täydellinen kermanekka, joka tuli vastaan tuplana

Onko teilläkin sellainen kermanekka osana kahviastiastoa, joka kaadettaessa valuttaa osan maidosta tai kermasta aina pöydälle? Meillä on, ollut jo muutama sellainen. Teeman nekka valutti, samoin toisen astiaston, jonka nimeä en nyt saa päähäni millään. Kahvikuppineuroosin sisar voisikin olla nekkaneuroosi; "Valuttaako tuo nekka ja likaanko nyt tuon perintöliinan..." . Toinen asia, mitä olen moittinut omissa kermanekoissani on koko. Jos pöytä on täynnä väkeä, niin puolessa välissä kierrosta nekkaa saa jo olla täyttämässä. Miksi ne on niin pieniä? Olen käyttänytkin ihan muita kannuja näitä virkoja hoitamaan. Valkoista mulla ei ole ollut ja sitä olen eniten kaivannut. Kirppiksellä sattui silmään sellaisessa vähän räytyneessä puisessa telineessä oleva setti, jossa oli keraamiset sirottimet ja ilmeisesti öljylle ja etikalle kannut, joissa oli puiset korkit. Korkit olivat myös huonossa kunnossa. Kannut ovat ihan täydelliset kermanekan asiaa hoitamaan ja nokka oli näissä mitä mainioin, samoin koko. Ihan mahtava löytö, ja kaksin kappalein. Samalla reissulla löytyi Tine K:n kiva harmaa fasettihiottu maljakko. Eikä maksanut kun muutaman euron kaikki yhteensä. Tätä voi jo pitää hyvänä kauppana. Tuo puinen alusta syntyi muuten ylijäämäpalasta, joka sahattiin siitä mun pölkystäni. Maalasin yläpinnan valkoiseksi. Ihan hauska pieni koroke asetelmille tai kukille. Korkkiset alusta ovat Ikean tuliaisia.

Aurinko armas

Eilinen aurinkoinen päivä sai kyllä tosiaan tuntemaan, että kevät on jo ihan oven takana. Räystäästä nokkuva vesi ja talitinttien laulu, nuo merkit eivät voi valehdella. Oli ihana istuskella terassilla aurinkokylvyssä samalla, kun pikkumies keinui terdelle kiinnitetyssä keinussaan. Voi elämää! Tiedättehän sen tunteen, kun jonkun rankan jumpan jälkeen kropasta löytyy lihaksia, joita et tiennyt olevan olemassakaan? Vähän sama ilmiö tapahtuu sisätiloissa aina kevään auringon tullen: pölyä ja kaikenmaailman kahvivalumia paljastuu paikoista, joissa et uskonut niitä olevan. Ja mä kuitenkin imuroin lähes joka päivä, koska kotona ollaan ja sotkua tulee. Yritin lohduttaa itseäni, että ihan kaikilla muillakin todennäköisesti on sitä pölyä. Ja vetäisin sitten sälekaihtimet kiinni. Tuo ihana keltainen (mikäs sen nimi nyt sitten olikaan, jaloleinikki?) kukka tuo auringon sisään silti, eikä paljasta ihan kaikkia villakoiria.