Koti pukeutuu jouluun

 Neljä yötä jouluun. Aikamoista hössötystähän tämä on, mutta sillälailla hyvällä tavalla, jos tiedätte mitä tarkoitan. Koti on laitettu jouluiseen kuosiin, laatikoita ja leivonnaisia tehty. Ikiaikainen vastustajani,  imelletty perunalaatikko, päihitti minut tänäkin vuonna, enkä ohjeissa kuvailtua perunan löystymistä imellyttämisvaiheessa saanut onnistumaan. (No, siirapilla maun saa herkuksi, mutta vielä jonain päivänä se onnistuu...). Joulusiivot saunanpesuineen lähempänä h-hetkeä vielä pitää tehdä, niin sitä saa rauhoittua joulun viettoon. Tosin tämä jouluun laskeutuminen on omalla laillaan ainakin itselleni sitä parasta aikaa. Kun se itse joulu tulee, se myös menee ohi niin nopeasti ja sitten sitä saa heti ruveta odottelemaan kevättä ja kesää. Joulukoristeet lähtevät aika nopeasti pois.

Eihän mikään ole parempaa, kuin kuusen vieno tuoksu kynttilöineen, kun saaa iltasella käpertyä sohvannurkkaan jonkun jouluisen herkun kanssa katselemaan vaikka jouluista leffaa. Ai että! Omalla must see -listallani on katsoa Netflixistä elokuva Joulupukki vieraissa. Takuuvarmaa ruotsalaista viihdettä, josta luin sen olevan huippu (Täydellinen joulu -elokuva on muuten tästä suomalainen versio. Alkuperäinen on kuulemma kuitenkin parempi, siksi listalla). 

Joulun väreihin kuuluu tänä vuonna vihreää ja vähän punaistakin. Havut ja kukat sekä kynttilät kuuluvat joulun tunnelmaan, muuta ei tarvitakaan. Ihanaa joulua kaikkiin koteihin, tehkää siitä oman näköinen ja yrittäkää olla stressaamatta! Muistakaa myös läheisiä lämpimin ajatuksin, tänä vuonna se joulu on monella niin erilainen, kun kyläilyt on minimissään. Ensi vuoteen!

Syksyn värejä itse maalatussa taulussa

 Olen tykännyt aina maalata ja piirtää. Hektisinä ruuhkavuosina se on jäänyt vähemmälle, mitä nyt lasten kanssa on piirretty niitä perinteisiä Salama McQueeneja ja prinsessoja, tiedätte varmaan. Keittiön taso kaipasi jotain syksyistä väriä ja ostin pohjan ajatuksena, että jotain "kivaa" pitäisi maalata. Ensimmäinen versio ei miellyttänyt ollenkaan omaa silmää ja vetelin sen valkoisella yli muutaman päivän jälkeen. Akryylimaalit ovat siitä kivoja, että niillä saa nopeasti aikaiseksi, koska ne kuivuvat melkein heti. Itse tykkään tyylitellymmästä jäljestä, joka ei ole niin tarkkaa, mutta se onkin yllättävän vaikeaa. Vaikka joku näyttää nopeasti sutaistulta, ei se ole ollenkaan helppoa tehdä sitäkään jälkeä hienosti. Ja puhun nyt OIKEISTA taiteilijoista, kuten vaikkapa Kuutti Lavonen, jonka taulut ovat kauniita. Mutta tämä keittiön taulu onnistui itse tehdyksi mielestäni ihan kivasti, värit sopivat syksyiseen ilmeeseen ja taulu tuo vähän uutta ilmettä. Luonnosta löytyi vielä kasveja puutarhasta löytyneiden kukkien seuraksi pariin kimppuun, ne jaksavat ilahduttaa aina. Jännä juttu muuten, kuin värit ovat hiipineet meille takaisin parin viime vuoden aikana. Blogin alkuaikoina esittelytekstissäkin luki ( ei kai herranen aika siellä edelleenkin lue niin, en muista yhtään?!?), että mustavalkoinen koti. Muistan noina aikoina ajatelleeni, että TÄMÄ se on se oma tyyli ja ihan varmasti tässä pysytään aina. Ja kappas vaan, väriä löytyy nykyään enemmän kuin milloinkaan! No hyvä näin, kyllä se maku vaan muuttuu aikojen (ja trendien) saatossa.

Pääsiäisen rento aamupalakattaus

Melkein naurattaa puhua siitä, miten pääsiäisenä ollaan rennosti yhdessä, joten en siis puhu. Tiedätte kyllä miksi, tämä iso-K, you know. Tässä ollaan oltu yhdessä rennosti ja vähemmän rennosti jo muutamia viikkoja. Ihan pakko kertoa pieni asiainlaitaa kuvaa yksityiskohta. Tätä kirjoittaessani  päälläni on vanhimman poikani Harald-pyjaman housut, jotka bongasin itselleni eilen kotikäyttöön (hän kun ei niitä käytä). Rentoa siis kun mikä! Mutta vähän parempaa voi laittaa pöytään pääsiäisen kunniaksi. Arkikin tuntuu juhlalta, kun panostaa kattaukseen himpun verran enemmän. Pääsiäiskattauskin meillä on rento, vaikka siihen panostaisikin. Astiat saavat olla eri sarjaa ja maljakkoon kelpaa tienpientareelta poimitut heinänkorret pajunkissojen kaveriksi. Pöytäliinan virkaa toimittaa pieni heinämatto, joka jo itseasiassa oli viime kesänä pöydällä meidän terassilla. Aika kiva tuossa keittiössäkin. Virpomaan ei pienin lapsista pääse tänäkään vuonna. Harmi sinänsä, sillä hänen nyt ollessaan 5-vuotias, ajattelin, että nyt voisi jo käydä vähän kiertelemässä vieraissakin paikoissa tuttujen lisäksi. Se nyt jää, mutta isoveli lupasi piilottaa munia amerikkalaiseen tyyliin pihalle, ja pikkuveli saa niitä etsiä. Kivaa sekin! Itse vietän ensi viikon pääsääntöisesti etätöissä ja sitten olenkin lomautettuna monen muun lailla jonkun aikaa. Joten kotiolot tulevat tutuksi minullekin. Oikein ihanaa tulevaa viikkoa kaikille etätyöläisille, työläisille ja työssäkäyville! Muistetaan, että joka päivä ollaan lähempänä sitä päivää, kun tätä kaikki on ohi ja normielämä koittaa:)

Keittiön seinän uusi väri

Edellinenkin postaus oli keittiöstä ja vielä samoista kuvakulmista kuin tämä, mutta en malttanut olla heti kuvaamatta uutta seinän sävyä. On ainakin helppo vertailla muutosta ennen ja jälkeen. Innostuin siis viikonloppuna maalaamaan keittiön seinän uuteen uskoon. Vähän se on muhinut ajatuksena tuon seinän maalaus jo jonkin aikaa ja nyt sitten eilen pyyhälsin K-rautaan maalikaupoille. Sävyksi otin Tikkurilan värikartan N494 -sävyn Nefriitti, joka on harmaaseen taittuva vihreä. Sävy osoittautui seinälle levitettynäkin oikein mieluisaksi ja hyvän sävyiseksi. Tumma tietysti vähän pimentää tilaa, mutta antaa syvyyttä ja luonnetta sen edestä. Maalaussunnuntai oli kyllä harmaa ja auringoton päivä muutenkin, joten pimeää oli ihan luonnostaankin. Kuvatkin vähän kärsivät tästä synkkyydestä. Maalaamalla saa helposti muutettua huoneen ilmettä ja se onnistuu kyllä keneltä vaan, kun ottaa toimeksi. Maalaaminen on muuten oikeastaan aika meditatiivista hommaa, tykkään kovasti. Laitoin lauantai-iltana maalarinteipit valmiiksi listojen ja töpseleiden ympärille, joten sunnuntaiaamuna ei tarvinnut kuin alkaa maalailemaan. Ja kyllä, maalasin muuten tapetin päälle. Mitä tuumaatte lopputuloksesta?

Seinä ennen maalausta

Keittiöön uutta vahakangasta

Vahva kevään merkki on pienoisen sisustuinnon nouseminen. Ihan maltillisesti olen tätä toteuttanut, vaikka haaveissa onkin seinien maalausta sun muuta, jonka toteutumisen aikataulusta ei ole mitään tietoa. Sen sijaan olen keittiön pöydälle haaveillut liinaa jo jonkun aikaa. Vahakangashan se on lapsiperheessä ainoa vaihtoehto, että se pöydällä voi olla muutamaa päivää pidempään. Marimekolla on ihania kuoseja, mutta suolainen hinta on vähän jarrutellut hankkimista. Jos kyllästyminen tulee nopeasti, harmittaa satasen liina jemmata kaapin perukoille. Keskisen reissulla tuli vastaan kiva mustavalkoinen kangas sopivaan hintaan, ei kylläkään Marimekon mallistosta, vaan Vallilan. Vaikka mustavalkoinen kausi on vähäsen omasta sisustuksesta ollut väistymässä, ostin silti liinan. Puisilla somisteilla ja muuta väriä oheen lisäämällä, tämä miellyttää silmää. Ja kun mieli alkaa kaipaamaan puupinnan paluuta pöytään, liinan voi ottaa pois, kun hinta oli kiva. 

Sisustustrendejä vuodelle 2020

Uusi vuosi ja uudet kujeet. Päteekö sama sisustusrintamalla? Kurkkasin hieman vuoden 2020 sisustuksen trendeihin niin värien kuin muotojenkin puolella. 

Tikkurilan Color Now 2020 värikokoelmassa on murrettuja ja eriskummallisiakin väriyhdistelmiä, jossa on viitteitä menneisiin vuosikymmeniin (oik.puoleinen kuva). Jokaiselle löytyy kuitenkin jotain, sanovat väripaletin kuratoineet Juslin-Maunulan -suunnittelijat. Tikkurilan vuoden väri on raikas ja aurinkoinen Lemonade H300 (vasen kuva seinä).

Kuvat: Tikkurila

Ehkä määrittävimmän värin vuodelle 2020 antaa Pantone, joka julkaisi vuoden väriksi rauhoittavan sinisen 19-4052. Pantonen vuosittain julmistamat vuoden värit näkyvät muotiblogeissa, catwalkeilla ja markkinoinnissa. Sininen on tehnyt tuloaa jo vuosia, ja edelleen itse olen sinisen kanssa vähän siinä ja siinä. Omassa sisustuksessani se tulee näkymään vähänlaisesti jos ollenkaan. Toki koskaan ei saa sanoa ei koskaan. Sinisellä on kuitenkin oma paikkansa suomalaisten sydämissä aina. Sininen sametti on esimerkiksi todella kaunis ja ylellinen vaikkapa tyynyissä ja miksei vaikka kokonaisen sohvan muodossa.

Kuva: Pantone

Beige väri tekee paluuta. Onko harmaan pitkä aikakausi syrjäytymässä? Beigessä on sävyjä yhtä paljon, kuin harmaassakin ja se on helppo "yleisväri", jota on kätevä maustaa esimerkiksi murretuilla sävyillä. Beige sävytys ruskealla altaalla näyttää aika freesiltä keittiössä, vaikka voisi ajatella lopputuloksen olevan tunkkainen. Kun kalusteet ovat modernit, on lopputulos tuore ja harmonisen kaunis. Tykkään! 

Kuva: Lapetek

Orgaaniset muodot ja pehmeät linjat tuntuvat pitävän pintansa, sekä aidot, luonnonmateriaalit. 

Vintagehenkiset huonekalut ovat ihana lisä moderninkin kalustuksen aisapariksi. Vanhat, 50-70 lukujen senkit ovat olleet suosittuja jo jonkin aikaa. Teak on materiaalina arvostettua ja ansaitsee kyllä tulla uudelleenkäytetyksi. Tanskalaiset ovat olleet tässäkin edelläkävijöitä, maan suunnittelijat ovat tuottaneet hienoja klassikoita huonekalurintamalle. Hyvien löytöjen metsästys on muuten parasta. Hienoja löytöjä voi tehdä kirppiksiltä, netistä ja huutokaupoista. Jonkun roska on toisen aarre. 60-70 -lukujen nojatuolit ja sohvat ovat nekin muotokieleltään kauniita. 

Kuva: Four Seasons

Kuvat: Zara Home

Viherkasvit ja kukkakuviot ovat nekin vuoden 2020 trendejä edelleen ja hyvä niin. Nyt mennään viherkasvien osalta jopa astetta pidemmälle, vai miltä kuulostaa sisäpuutarha? Jos tilaa on riittävästi, voi oman vihreän keitaan rakentaa sisätiloihin. Samoin Art Deco-henkisyys näkyy edelleen muotokielessä. Sisustus saa kuitenkin olla omanlainen ja kerroksellinen. Viihtyvyys ja kotoilu on ja pysyy. Käsillä tekemisen tuntu näkyy mm. keramiikan suosiossa, sekä esimekiksi makrameeamppeleiden ja -seinäkoristeiden muodossa. 

Kuva: Decor6.com

Ihanaa sisustusvuotta 2020!

Jouluisia asetelmia siellä ja täällä

Kummasti vuodessa unohtuu, mitä kaikkea jouluista kaappeihin on säilöttynä. Kaivelin joulukoristeita varastosta joku päivä sitten vähän sillä silmällä, että jotain voisi jo esille laittaa. Löysin unohtamani minikuuset ja hurmaavan lumiukon, jonka ostin viime jouluksi. Tuo lumiukko ei ollut unohtunut, kuuset olivat. Ne ovat kivoja tuossa meidän keittiön lokerikossa, eivätkä ole tähän aikaan vielä liian jouluisia. Kaikki tontut jätin vielä odottamaan h-hetkeä. Vähän punaista toki saa olla jo, mutta kukkien muodossa sitäkin löytyy. Hurmaava amaryllis tuli leikkoversiona vastaan Lidlistä. Leikkokukkanakin amaryllis on kestävä, kun vaan vaihtelee vettä parin päivän välein. Ulos taas olen pari kranssia laittanut, ne ovat aina yhtä ihania. Innostuin jopa itsekin tekemään mustikan varvuista yhden, toisen sain äidiltäni. Mukavaa hommaa on tuo kranssienkin tekeminen, kun alkuun vaan pääsee. Mieli lepää ja näkee kättensä työt heti. Ei ole jouluun enää pitkä, kolmisen viikkoa! Vielähän sitä pitää ottaa pari leipomisrykäisyäkin tässä; makeaa ja suolaista pyhien varalle. Jokos teillä on jouluvalmistelut vauhdissa?

Ruskat käytössä

Nyt on se syksykin sitten tullut. Laittelin ulkokukat tänä viikonloppuna pois. Sekin on sellainen homma, jota tekisi mieli lingata hamaan tilevaisuuteen. Kukkien laitto on aina kivaa, mutta se pois laittaminen taas ei. Ja keväällä niitä kesäkukkia tahtoo tulla silleen pikkuhiljaa, joten loppujen lopuksi niitä on aikamoinen määrä purkeissa ja amppeleissa. Pois ne pitäisi saada kuitenkin yhdellä kertaa. Onneksi on se homma nyt selvä. Sormet kohmeessa, mutta henki säilyi :) Vähän toin havuja tilalle amppeleihin antamaan tunnelmaa ja jonkun kranssin voisi kyhätä vielä. Katselin meidän pihassa olevaa suht korkeaa kuusta, että mitenhän sinne saisi jouluvalot ujutettua (jouluvalot mainittu!)... Tikkaat jäävät auttamatta lyhyeksi ja  eipä tuota kurottajaa ole omasta takaa, joten taitaa jäädä valot laittamatta. Ei ole siinä alla katajaakaan, jonne kapsahtaa...  Pitää pysyä maan kamaralla noiden valosarjojen kanssa. Vai onko jollain joku kuningasidea, miten heittää valosarja kuuteen metriin nätisti?

Pari postausta takaperin kerroinkin, että löysin Juthbackasta noita Arabian Ruska-sarjan lautasia. Muutaman kerran ollaan niistä syöty. Laatu ja malli ovat kyllä käyttömukavuudeltaan mielettömän hyviä. Lautasella pysyy vähän "liemimäisempikin" ruoka, sillä se on matalaksi lautaseksi suht syvä. Kivitavara ja pinta ovat käyttöä hyvin kestäviä.  Silti näistä tulee jotain Kaurismäkeläisiä takaumia retrotyylinsä takia. Jotain tosi ihanaa näissä kuitenkin on. Sain lautaset 2€/kpl, joten ehdottomasti ovat hintansa väärtejä. 

Rouheita ruokalautasia, vintagea vai uutta?

Käsintehdyn oloiset, rustiikkiset astiat ovat nyt kova juttu. Itse olen miettinyt uusia matalia ruokalautasia valkoisten Teemojen rinnalle. Aika paljon on valinnanvaraa. Toisaalta hyviä vaihtoehtoja saattaisi löytyä myös retroastioista, joista tarjontaa on ihan kivasti. Arabian Ruska viehättää taas. Vielä pari vuotta sitten tämä tuntui ihan joltain huoltoasema-astiastolta menneiden vuosien Kaurismäki-elokuvista. Kaikella kunnialla näitä elokuvia kohtaan, mutta ymmärrätte varmaan mitä mielikuvaa haen; vähän tunkkainen ja elähtänyt. Nyt noiden Ulla Procopen suunnittelemien astioiden elävä pinta houkuttelee, samoin laadukas kivitavara materiaalina. Toisaalta esimerkiksi House Doctorilla on varsin mukavaan hintaan kivoja vaihtoehtoja useita. Päätä noista nyt sitten. Kokosin muutamia houkuttelevia vaihtoehtoja ruokalautasista ideaksi ja inspiraatioksi. Mikä olisi sinun suosikkisi?

Arabian Ruska, hinnat vaihtelevat riippuen myyjästä. Isompia satseja saattaa saada hyvinkin halvalla. Yksittäisen lautasen hinta yksityisella myyjällä netissä esimerkiksi 8€.

HouseDoctor Rustic  -lautanen 27,5cm. Koko on reilu ja hintakin edullinen 11€. Valmistettu posliinista, lasite pinnalla. Jokainen lautanen yksilöllinen. Room21

House Doctor Nord -lautanen koossa 26,5cm maksaa 14,50€. Käsin valmistettu posliinilautanen, jossa lasitus pinnalla. Makujakauppa.fi

Broste Copenhagenin Coal -lautanen tummanharmaana. Reilu koko31cm, hintaan 16,40€. Kestävää kivitavaraa. Makujakauppa.fi

Postauksessa affiliate-linkkejä

Kuvat: Ruska: Pinterest, muut valmistajien sivuilta.