Taas vuosi on kulunut, huh huh. Miten nopeaa aika menee. Meillä on tapahtunut isoja muutoksia. Perheestämme tuli kokonainen, ruokapöydän alle tuli se puuttunut räpyläpari. Saimme kolmannen lapsen. Vietimme ensimmäisen vuoden uudessa kodissamme. Siinä kaksi muutosta, isoa sellaista. Lapsen tulo muuttaa koko perheen dynamiikkaa hurjalla tavalla. Siinä, missä vielä vuosi sitten vanhemmat lapsemme mennä viuhottivat kavereiden kanssa, ja olivat jo itsenäisiä monissa toimissaan, nyt meillä asuu taas ihana pieni mönkijä, joka pistää paikat ja yöunet sekaisin. Ihanan kamalaa tai kamalan ihanaa. Kotona ollessa on blogin päivittämisestä tullut todella rakas harrastus, henkireikä lapseiperhearjen keskelle. Tämän avulla saan olla minä ja toteuttaa itseäni, sen lisäksi, että olen äiti. Tuleva vuosi muuttaa arkea taas jossain vaiheessa, sillä bloggaamista rakastavan äidinkin on palattava töihin joskus. Siihen on kuitenkin vielä aikaa, joten nyt täytyy nauttia tästä kotielämästä kaikin siemauksin. Ensi vuonna, ja siihen on vain muutama viikko, vaihtuvat myös omassa mittarissa vuosikymmenet. Se, jos mikä on jotenkin pelottavaa, oikeasti. Kohti uutta vuotta siis. Toivotaan, että meille kaikille tulee vastaan ihania asioita!
.JPG)
.jpg)
