Pääsiäistä pienin elein

 Viikko pääsiäiseen, rairuoho on kasvatettu! Kerrankin ajoissa. Tavanomaisesti herään ajatukseen siinä vaiheessa, kun on melkein liian myöhäistä. Aina olen kuitenkin ehtinyt. Laitoin muuten sekä rairuohoa, että vehnänorasta samaan aikaan, ja mattimyöhäisille tiedoksi; rairuoho itää nopeammin, parissa päivässä alkaa jo näkyä kasvunihme. Pääsiäinen näkyy kodissa muutaman asetelman voimin. Pajunkissat, munat, tiput, rairuoho, narsissit, kaikki olennainen löytyy. Olohuoneen pöydälle laitetaan vielä pääsiäisen kunniaksi keltaisia kukkia maljakkoon. Siinä se on, pienin elein, mutta selkeänä. Must ruokiin joka pääsiäinen kuuluu suklaamunien lisäksi tietysti mämmi vaniljakatikkeella (parasta!). Olen vuoden alusta ollut jonkinlaisella ketodietilla, mutta yksi mämmiannos on kyllä pakollinen. 

Harmittaa tämä koronatauti siinäkin mielessä, että kuusivuotiaamme on jäänyt jotenkin pääsiäiseen olennaiseesti kuuluvista virpomisesta (tai trullittamisesta, kuten täällä Etelä-Pohjanmaalla enemmän sanotaan) ja kokkoperinteestä ihan paitsi. Tässä iässä virpominen olisi juuri parasta ja kokoille olisi hauska mennä ihmettelemään ja luomaan pääiäismuistoja. Viime vuonna ei kokkoja tainnut olla silloinkaan ja tänä vuonna ei niitä tässä lähellä ole rakenneltu (missä aiemmin on hyvissä ajoin aina ollut), joten oletan, ettei valakiat syty viikon päästä. Ajat muuttuvat ja traditiot. Meillä laitettiin viime vuonna nuorimmalle suklaamunia ulos piiloon amerikan malliin ja kori viuhuen hän niitä etsi. Tänä vuonna on jo kyselty samaa hommaa, joten tästä on tainnut tulla meidän pääsiäistraditio nuorimman kohdalla. Toki isovanhemmilla käydään ovella virpomassa, ettei nyt ihan unohdu tämäkään homma. 

Varaan kyllä namut virpojille, meille saa tulla trullittamaan ovellekin, mutta veikkaan, että vähemmän noita pisamaneniä tänä vuonna näkyy...

Hyvää pääsiäistä kaikille!

Valkoista maalia olohuoneen seiniin

 Maalasin olohuoneen seinät valkoisiksi. Kaikki lähti tuosta meidän inhokistani, lattiasta, joka on siis tummaa, oranssiin tietyssä valossa kukertavaa laminaattia. Koska tuota lattianvaihtoa ei ole näkyvissä piitkään aikaan (siitä voin pitää vuodatuksen lopuksi, miksi ei pitkään aikaan...), päätin raikastaa huoneen ilmettä raikkaalla valkoisella. Vanha seinä oli itse asiassa ihan ok väriltään, sellainen beigen greige tapetti (kuva lopussa), mutta koska sohvakin on lattian lisäksi ruskea, ajattelin tämän olevan hyvä veto. Ja kyllä se onkin omasta mielestäni. Muutos ei ole mitenkään alleviivaavan iso, mutta selvästi raikastaa ilmettä. Parit vaaleat sohvatyynytkin laitoin kevään kunniaksi. Kevätmaton vielä kun saan pesulan kautta lattiaan, niin saa kesäkin tulla. Sitten itse maalaamiseen. Maalasin siis taas tapetin päälle, niinkuin ole jo vuosia tehnyt. Kun tapetti on seinässä kunnolla, eikä kupruile tai ole irti mistään, ei ongelmia ole ikinä tullut. Ja olen tehnyt tämän jo varmaan lähemmäs kymmeneen huoneeseen (myös entisissä asuinpaikoissamme). Olen kuullut hyvää Rustan edullisista maaleista ja sieltä hain maalit. Sävy on valkoinen, perusvalkoinen. Maalista ei ole kuin hyvää sanottavaa; halpaa, hyvää käsitellä ja hyvin peittää. Eikä tuoksu. Sain menemään kolmeen seinään, joissa siis kaikissa oviaukkoja ja ikkunoita, viitisen litraa maalia. Suojasin listat ja ikkunankarmit maalarinteipillä ensin, se helpottaa ja nopeuttaa maalaamista sekä jälkitöitä. Lattiaa en sen sijaan suojannut, koska maali oli niin jämäkkää. Mutta mutta...silti sellaisia mikropieniä pisaroita oli räiskynyt telaa heilutellessani, joiden siivoaminen oli kurjaa (ja aikaavievää) hommaa. Suosittelen siis myös sanomalehtien levittämistä maalattavalle kohdalle lattialle, säästytte paljolta vaivalta lopuksi, trust me!

Eikö näytä ihan kivalta ja raikkaalta?

Sisustus sietää valkein seinin lämpimänsävyisiä rustiikkisia esineitä paremmin, eikä mene liian tunkkaiseksi kokonaisuus. Olohuoneen pöydällä on muuten uusimmat löytöni sisustusesineistön saralla. Paikallinen sisustusliike lopetti myymälätoimintansa ja keskittyy verkkokauppaan. Poikkesin myymälässä alessa ja löysin nuo kolme ihastuttavaa, käsintehtyä keraamista maljakkoa alle kympillä.

Ja ei niin paljon hyvää, ettei jotain huonoakin. Talo kun tulee tiettyyn ikään, niin alkaa noita paikkoja prakata. Tämä liittyy myös oleellisesti siihen, miksi lattianvaihto on vain kaukainen haave emännän silmissä. Talommehan on rakennettu siis muistaakseni vuonna 2005 (ei olla itse rakennettu) ja koneet alkavat hajoilla, koska käyttöikä vaan tulee vastaan, ei voi mitään. Pari kodinkonetta toki on jo uusittu, mutta nyt talon lämmitystä hoitava poistoilmalämpöpumppu (se se kai oli) pitää uusia. Voiko tylsempää rahareikää olla näin naisnäkökulmasta? Niin ja kuivausrumpukin veti viimeisen henkäyksensä männä viikolla, mahtavaa!

Mutta kevät tulee ja kesä, jippii! Aloitin myös uudessa työpaikassa pari viikkoa sitten, jippii sillekin! 

Hyvää pääsiäisen odotusta kaikille, se on parin viikon päästä, eikun ruohot kasvamaan.

Tässä kuvassa vanha tapetti seinällä