Valkoista maalia olohuoneen seiniin

 Maalasin olohuoneen seinät valkoisiksi. Kaikki lähti tuosta meidän inhokistani, lattiasta, joka on siis tummaa, oranssiin tietyssä valossa kukertavaa laminaattia. Koska tuota lattianvaihtoa ei ole näkyvissä piitkään aikaan (siitä voin pitää vuodatuksen lopuksi, miksi ei pitkään aikaan...), päätin raikastaa huoneen ilmettä raikkaalla valkoisella. Vanha seinä oli itse asiassa ihan ok väriltään, sellainen beigen greige tapetti (kuva lopussa), mutta koska sohvakin on lattian lisäksi ruskea, ajattelin tämän olevan hyvä veto. Ja kyllä se onkin omasta mielestäni. Muutos ei ole mitenkään alleviivaavan iso, mutta selvästi raikastaa ilmettä. Parit vaaleat sohvatyynytkin laitoin kevään kunniaksi. Kevätmaton vielä kun saan pesulan kautta lattiaan, niin saa kesäkin tulla. Sitten itse maalaamiseen. Maalasin siis taas tapetin päälle, niinkuin ole jo vuosia tehnyt. Kun tapetti on seinässä kunnolla, eikä kupruile tai ole irti mistään, ei ongelmia ole ikinä tullut. Ja olen tehnyt tämän jo varmaan lähemmäs kymmeneen huoneeseen (myös entisissä asuinpaikoissamme). Olen kuullut hyvää Rustan edullisista maaleista ja sieltä hain maalit. Sävy on valkoinen, perusvalkoinen. Maalista ei ole kuin hyvää sanottavaa; halpaa, hyvää käsitellä ja hyvin peittää. Eikä tuoksu. Sain menemään kolmeen seinään, joissa siis kaikissa oviaukkoja ja ikkunoita, viitisen litraa maalia. Suojasin listat ja ikkunankarmit maalarinteipillä ensin, se helpottaa ja nopeuttaa maalaamista sekä jälkitöitä. Lattiaa en sen sijaan suojannut, koska maali oli niin jämäkkää. Mutta mutta...silti sellaisia mikropieniä pisaroita oli räiskynyt telaa heilutellessani, joiden siivoaminen oli kurjaa (ja aikaavievää) hommaa. Suosittelen siis myös sanomalehtien levittämistä maalattavalle kohdalle lattialle, säästytte paljolta vaivalta lopuksi, trust me!

Eikö näytä ihan kivalta ja raikkaalta?

Sisustus sietää valkein seinin lämpimänsävyisiä rustiikkisia esineitä paremmin, eikä mene liian tunkkaiseksi kokonaisuus. Olohuoneen pöydällä on muuten uusimmat löytöni sisustusesineistön saralla. Paikallinen sisustusliike lopetti myymälätoimintansa ja keskittyy verkkokauppaan. Poikkesin myymälässä alessa ja löysin nuo kolme ihastuttavaa, käsintehtyä keraamista maljakkoa alle kympillä.

Ja ei niin paljon hyvää, ettei jotain huonoakin. Talo kun tulee tiettyyn ikään, niin alkaa noita paikkoja prakata. Tämä liittyy myös oleellisesti siihen, miksi lattianvaihto on vain kaukainen haave emännän silmissä. Talommehan on rakennettu siis muistaakseni vuonna 2005 (ei olla itse rakennettu) ja koneet alkavat hajoilla, koska käyttöikä vaan tulee vastaan, ei voi mitään. Pari kodinkonetta toki on jo uusittu, mutta nyt talon lämmitystä hoitava poistoilmalämpöpumppu (se se kai oli) pitää uusia. Voiko tylsempää rahareikää olla näin naisnäkökulmasta? Niin ja kuivausrumpukin veti viimeisen henkäyksensä männä viikolla, mahtavaa!

Mutta kevät tulee ja kesä, jippii! Aloitin myös uudessa työpaikassa pari viikkoa sitten, jippii sillekin! 

Hyvää pääsiäisen odotusta kaikille, se on parin viikon päästä, eikun ruohot kasvamaan.

Tässä kuvassa vanha tapetti seinällä

Mitä on sisustuksen kerroksellisuus?

 Mikä tekee kodista ja sisustuksesta kotoisan? Mikä kiinnostavan? Joskus se on asia, jota ei edes pysty määrittelemään. Koti on aina asujansa näköinen ja jokaisen koti on sellainen millaiseksi sen haluaa rakentaa, mutta SE fiilis tulee kerroksellisuudesta, asioista jotka kertovat elämästä ja huokuvat tarinoita tai rikkovat sopivasti täydellistä harmoniaa.  Hienon kodin sisustuksen saa ostettua kaupasta ihan uutena, mutta sielua sille ei. Toki uusillakin tavaroilla voi kerroksellisuutta rakentaa, silloin keinona on harmonian rikkominen jollain hieman yllättävällä asialla kenties tai tietty leikkisyys, mielestäni tällaisetkin aspektit luovat kerroksellisuutta, pääasia on, että sisustus ei ole tasapaksua ja liian ilmeistä ja  päälleliimattua. Tavaran ei siis tosiaankaan tarvitse olla KIRJAIMELLISESTI vanhaa ollakseen  mielenkiintoista. Itse huomaan viihtyväni paikoissa, joissa on jotain vanhaa uuden rinnalla. Rakastan vanhan puun epätäydellistä pintaa ja vähän kuluneita tavaroita. Niillä on aina historia, jota pitää arvostaa. Pidän  myös uusista, hienoista huonekaluista, enkä vastusta uuden ostamista tosiaankaan, kunhan ne sopivat yhteen ja luovat kokonaisuuksia yhdessä muiden tavaroiden kanssa. Ihailen taitavia sisustajia, jotka rakentavat kekseliäitä, kerroksellisia tarinoita koteihinsa ja näkevät kauneusarvoa tavaroissa, jotka joku toinen voisi heittää romukoppaan. Ihailen myös erityylisiä sisustuksia, pidän yhtälailla modernimmasta kuin runsaammastakin tyylistä, mutta aina sitä huomaa itse viihtyvänsä tietyntyylisessä, joka tuntuu omalta, tiedätte varmaan mitä tarkoitan? Nytkin olen kuvissa ihastunut runsaisiin kirjahyllyihin, joissa on hyllyjen täydeltä kirjoja ja tavaraa vaikka koko seinän täydeltä. Ne näyttävät kotoisilta, mutta silti epäilen viihtyisinkö siltikään itse sen äärellä ja tulisiko minulle kauhea tarve "selkiyttää" tilaa raivaamalla tavaraa... Mutta tämä onkin sitten jo toinen tarina ja ongelma..

Minulla on uutena hankittujen huonekalujen rinnalla monia kirppiksiltä hankittuja tavaroita, mutta myös esimerkiksi isovanhemmilleni kuuluneita tavaroita. Ne ovat tietysti aina tunnearvoltaan suuressa asemassa ja rakkaita siksi. Toiset ovat muuten vaan vanhoja, mutta kivoja muuten. Nyt olen rakastunut selkeäntyylisiin, n. 50-60 lukujen senkkeihin, sellainen olisi ihana, mutta tilaa ei kyllä ole, joten pitää toistaiseksi ihailla niitä muiden kodeissa.

Rohkeutta sisustamiseen ja nähkää kauneus ja yllätyksellisyys vanhoissakin tavaroissa!

Kohti kevättä kukkasin

Pikkuhiljaa valokin on lisääntynyt ja pakostakin mieli alkaa jo olla kevättunnelmissa, ihan vähäsen. Tai paljonkin aina välillä! Tilailin jo muutamia kukkien siemeniä odottamaan kylvöjä. Viime vuonna yritin saada nyt niin muodikkaita cafe au lait -värisiä daalioita, mutta olivat loppuneet silloin. No, nyt ei vielä daalian mukuloita ollut saatavilla, mutta löysin kivoja siemeniä hyväksi havaituista kukista: kesäpäivänhattu, tsinnia ja samettikukka. Erityisesti tuo tsinnia yllätti viime kesänä. Kasvatin siemenistä (ihan toinen tarina onkin se, en ole ollenkaan mikään mestari tässä...) alkuja ja sainkin muutaman selviämään pihalle asti. Niistä tuli sitten hyvät ja kestävät kukat, jotka kukkivat koko kesän hienosti ja ruukussa vielä. Tänä keväänä aion taas panostaa tuohon siemenkasvatukseen, ihan vaan kodinhoitohuoneen ikkunalla. Ehkäpä oikea taimimulta voisi taata vähän paremman kasvun viime vuosiin verrattuna. Nämä kukkavalinnat on panneet pohtimaan myös, että KUINKA VANHA MINÄ OIKEIN OLEN? Eikö nämä daaliat ja muut ole ihan mummojen kukkia? Ainakin ennen oli. Vaikka toisaalta, kyllähän sitä jo neljänkympin paremmalla (tai siis huonommalla) puolella ollaan, niin kai daaliat ja samettikukat on ihan ok? Mutta takaisin asiaan, valitsin siis vähän tuollaisia ruosteisia värejä. Aika kivoja omaan silmään. 

Olkkarin ikkunalla riutuu myös värinokkonen, jonka "emo" koristi pihaa viime kesän. Nappasin siitä alun ruukkuun ja tuossa se on sinnitellyt talven yli. Lehdet tosin ovat raikkaan vihreät, mutta johtunee huonoista valo-olosuhteista. Toivotaan, että senkin saisi ulos asti säilymään ja uuteen kukoistukseen puutarhassa.

Tulppaanit ovat lopputalven vakioilahduttajia ja niitä ihaillen jaksaa tämänkin pitkän talven loppuun. Onneksi on myös puutarhaohjelmat. Areenasta löysin ihanampaakin ihanemman Norjalaisen "Minun Puutarhani" -ohjelman, joka on niin inspiroiva, että joka ohjelman jälkeen tekisi mieli uudistaa koko puutarha tai ainakin lähteä multaa kuopsuttamaan (vaikka se olisikin tuhannen roudassa ja lumen peitossa..). Vahva suositus, siis ohjelmalle, ei routaisen maan kuopsuttamiselle!

Mukavaa kevään odotusta, jokos teilla puutarhahammasta kolottaa?

 

Sisustustrendejä vuoteen 2021

Vuosi 2021 ei tunnu tuovan paljoakaan uutta sisustuksen trendeihin. Samanhenkisellä linjalla mennään viime vuoden tapaan, katsokaa vaikka viimevuotinen postaukseni vuoden 2020 trendeistä täältä. Jotkut tyylit toki syvenevät ja saavat lisämausteita. Esimerkiksi luonnonmukaiseen ja bohotyyliin on erittäin vahvasti tulleet ja tulossa heinien lisäksi erilaiset kuivakukat. Vaalea puu pysyy trendikkäänä, mutta tumma puu tekee tuloaan (ehkäpä enemmän vuonna 2022?). Katsokaapa noita Ikean ihania uutuuskeittiökalusteita tumman puun sävyissä! Ne tulevat helmikuussa myyntiin. ( Kovasti on siis toivoa itselläni, että syvästi vihaamani tumma, punertava laminaatti meillä kotona tekee uutta tulemistaan...). Paneelipinnat ovat nekin erittäin hot. Niillä saa myös kivan ulkonäön lisäksi taktiilista pintaa, jota on pakko päästä koskettamaan. 

Väreistä Pantone lanseeraa keltaisen Illuminating -sävyn sekä harmaan Ultimate Grayn vuoden väreiksi. Hauskaa muuten, että Tikkurilan VIIME vuoden värinä oli sitruksinen keltainen. Ehkäpä siis Tikkurilan tämän vuoden väri, vaalensininen Cumulus löytyykin Pantonen ensi vuoden trendeistä, kuka tietää?!?

Pyöreät ja pehmeät muodot pysyvät pinnalla edelleenkin. Onneksi sisustustrendit eivät vaihdu vaatetrendien lailla, eikä se toki olisi mitenkään ekologistakaan. Suuria muutoksia ei yleensä tarvita, vaan pienillä jutuilla saa isoja muutoksia. Tyylisuunnista ruotsalaisen Elle.se -sivuston mukaan on tulossa mm. välimerellinen ja 70-lukujen sisustustyyli.

Tässä listaa vuoden 2021 hoteimmista sisustustrendeistä, joista jokainen voi napata itselleen sopivimpia efektejä:

1. Beige ja luonnonvärinen

2. Luonto ja egologisuus

3. Kasvit ja merieläimet aiheina

4. Siniset sävyt

5. Vaalea puu ja puu yleensä, tumma tekee tuloaan myös

6. Pyöreät muodot

7. Peilit

8. Riisuttu ja maalaismainen sisustus

9. Harmaa

10. Kuivakukat

11. Taktiiliset, eli tuntoaistia herkistävät pinnat

Sisustuksellista vuotta 2021! Mitä uutta haaveilet omaan kotiin vai onko kaikki jo oman näköistä?

Itse haaveilen sormipaneeliseinästä/seinistä esimerkiksi vessaan tai eteiseen, katsotaan jääköhaaveeksi...

Hemtex

Pieksäwood

Tikkurila

Pantone

BoConsept

Ikea

Jotun

Jotun

Kasvata suolaa huurteiseksi seinämäksi tuikkukippoon

 Tämä on jo vanha juttu, mutta itse törmäsin tähän vasta nyt. Vanhat konstit ovatkin monasti niitä parhaita, joten ajattelin jakaa teillekin tämän kivan konstin, jossa suolasta kasvaa huurteinen seinä lasikippoon. Projektin etenemistä on mukava seurata vaikka lasten kanssa ja päivissä tapahtuukin hurjaa muutosta. Tämä askartelu ei maksakaan mitään, jos kaapista sattuu merisuolaa löytymään jo valmiiksi. Lasikippoja löytyy aina. Itse otin vanhan hillopurkin testiin ja koristin reunan vielä lopuksi parilla havulla rautalangan avulla. Kivan talvinen lopputulos, joka on kaunista katseltavaa kynttilän palaessa sisällä. Miten tämä sitten tapahtuu?

Tarvitset lasikipon, pari ruokalusikallista karkeaa merisuolaa, vettä

Laita lasikipon pohjalla merisuolaa niin, että pohja peittyy, lisää vettä juuri niin paljon, että peittää suolan. Itse vähän kallistelin kippoa, että reunat kostuvat hieman. Sitten odotellaan. Lämmin paikka nopeuttaa reaktiota ja laitoinkin kipon aina uuniin sen jälkeen, kun olin jotain ruokaa siellä tehnyt ja uuni oli jo vähän jäähtynyt. Lisäsin myös vettä haihtuneen tilalle lähes päivittäin. Reilu viikon päästä oma purkkini näytti kuvissa olevan kaltaiselta. Matalamman purkin saa nopeasti huurrutettua vaikka kokonaan. Alimmassa kuvassa on projektin etenemistä muutamien päivien välein. Ei muuta kuin kokeilemaan ja ihanaa joulun odotusta kaikille!

DIY Hittikynttelikkö

 Somessa on ihastuttanut (itseäni ainakin) simppeli metallinen kynttelikkö, jossa kynttilät leijuvat metallisten piikkien päässä. Tuumin, että tuohan on varsin helppo toteuttaa itsekin, jos on lähipiirissä joku hitsaustaitoinen (tai tietysti aina parempi, jos itse hallitsee hitsipillin käytön!). Löysin kaapista metallisen lautasen ja aikani pohdittuani, mistä taion metallipuikot, muistin telineen, jota jo kerran kirppikselläkin yritin myydä pois. Siitä saisi juuri hyvän paksuiset puikot. Puikkojen päähän tarvittavat stopparit kynttilää varten olivat nekin valmiina telineessä, kun puikot katkaisi oikeasta kohdasta. Jos itse aiot tehdä vastaavan suorista puikoista, voi stoppaarit hitsata pienistä puikonpätkistä risteämään tai vaikka pyöreistä metalliprikoista. Mies hoiti katkaisun, teroitti puikkojen päät ja hitsasi ne lautaseen valmiiksi merkitsemiini paikkoihin. Merkitsin paikat 1,5cm päähän lautasen reunoista, samanpituiset aina vastakkaisille puolille ja pisin, 23cm puikko keskelle. Sitten vaan mustaa mattaspraymaalia päälle ja voilà, kynttelikkö on valmis!

Kynttelikköön tarvitset :

-metallisen lautasen/tarjottimen. Omani oli halkaisijaltaan n. 25cm. 

-7kpl metallisia puikkoja, n. 2-3mm paksua (rautakaupasta saa varmasti): 1kpl 23cm, 2kpl 20cm, 2kpl 16cm ja 2kpl 11cm. 

-7kpl stoppareita kynttilän alle, (n. 1-1,5cm teroitetun puikon päästä), voi tehdä metallipuikosta tai prikoista

-mustaa spraymaalia

Muistathan aina paloturvallisuuden, älä jätä palavia kynttilöitä valvomatta!

Näistä kotoa löytyneistä välineistä kynttelikkö tehtiin

Puikkojen paikat merkittynä lautaseen

Kynttelikkö maalausta vaille valmiina. Huom! Piikit, jotka painetaan kynttilän sisään saavat olla ainakin 
yli 1cm pitkät (stopparin yläpuolelle jäävä piikki), omassani joihinkin tuli liian lyhyt piikki ja niitä piti 
korjata jälkeenpäin.

Tässä näkyy hyvin stopparit kynttilöiden alla.

Kynttilänjalat 60-luvulta, kirppislöytö

Kesä on taas hurahtanut (luvattoman nopeasti) heinäkuun puoleen väliin. Ulkomaan matkat on jääneet tekemättä, mutta onneksi elämä on suhteellisen normalisoitunutta. Me vuokrattiin asuntoauto, haave, joka on mielessä pyörinyt monta kertaa. Tarkoitus oli ajella Hankoon ja vierailla matkan varrella Kasvihuoneilmiössä, Fiskarsissa ja Mathildedalissa. Ajelimme kuitenkin sadepilviä pakoon ja reitiksi muodostui Pori, Rauma ja Merikarvia. Kivoja paikkoja nekin, erityisesti Vanha Rauma oli kaunis! Kesällä kuuluu mielestäni tehdä vähän arjesta poikkeavia juttuja, että kesäloma tuntuu lomalta. Niinpä tässä joku aika sitten lähdettiin lähiseudun kivoja paikkoja tutkimaan. Otettiin suunnaksi Ylistaro, jonne on meiltä n. 25 minuutin ajomatka, eli ihan lähiseutua ja sehän itseasiassa kuuluu nykyisin Seinäjokeenkin, jossa asumme. Käytiin ensin Maijan Wanhassa Navetassa, joka on kiva, vanhassa pohjalaistalon pihapiirissä oleva vanhan tavaran myymälä. Jouluksi on muuten tulossa tunnelmallinen joulupuoti sinne, joten pistäkää korvan taakse. Kävimme myös Kriikun myllykahvilassa, josta löytyy ihanat maisemat ja kotonaleivotun tuntuiset leivonnaiset. Lopuksi tietysti Wanhalle Markille, joka on ihana eläinten vanhainkoti. Siellä tuleekin käytyä joka kesä. Tuolta Maijan Wanhasta Navetasta löytyi nämä kauniit kynttilänjalat, jotka ovat kuulemma kotimaiset ja 60-luvulta. Näissä teakia ja messinkiä olevissa kynttilänjaloissa ihastutti muoto, joka on sopivan graafinen, retro, mutta silti moderni. Kun näitä vielä oli pari, niin aina parempi. Tällaisista löydöistä ilahtuu. Mitään merkintöjä en näistä löytänyt, joten jos joku tietää jotain enemmän näistä, saa vinkata. Syyshämyjä ja kynttilänloistetta odotellessa nautitaan vielä kesästä ja lomasta jonkin aikaa.

Parhaat tärpit kesäterassille/parvekkeelle

Kesä tulee, vaikkei taas tänään uskoisikaan, kun ulos katsoo. Meillä on lumipeite maasspailuja verkkokaupoissa ja kokosin tänne blogiinkin muutamia kivoja juttuja, joista saa vaikka kivan kokonaisuudenkin. Jo pelkillä uusilla tyynyillä tai tyynynpäällisillä saa muuten terassillakin ihmeitä aikaan. Niillä voi hullutella myös huoletta, sillä helppohan ne on vaikka vaihtaakin taas iisimpiin, jos siltä tuntuu. Niini- ja heinätuotteet menevät kivasti pihallakin ja niillä saa kivaa vastakohtaa eläville kukille. Itselläni on tuollainen seinäkoriste makuuhuoneessa, mutta aika mukava olisi terassillakin. Oma terassini on valmiina kesään, ainoastaan kesäkukat puuttuvat. Ajattelin odotella tuonne tulevaan viikonloppuun, sillä sen jälkeen Forecan mukaan ei näyttäisi yöpakkasia olevan (ainakaan niinä päivinä mihin 10 pvän ennuste ylettää). Suomihan on pitkä maa ja toisaalla jo kukkii kirsikka, kun toisaalla on hiihtokelit Me asutaan IV-vyöhykkeellä. Perinteisesti päädyn valkoisiin kukkiin, katsotaan mennäänkö taas samalla, vai räväytänkö punaisella? Haluaisin toisaalta jotain persikanoranssihtavaa, sellaista pehmeää sävyä, mutta taitaa petunioissakin vaihtoehdot olla aika vähissä. Katsotaan! Jokos olette kukkasia pihalle laittaneet? 

Aurinkovarjon päällinen 139€, Zicos.fi

Viidakko-koristetyynyt 7,99€, Tokmanni

Madan Stoltz-seinäkoriste 42,90, Zicos.fi

Palmikko-juuttimatto alk. 30€, Kotimatto.fi

Radsted-puutarhasohva, 275€, Jysk.fi

Höyhenheinä 19,95€, Viherpeukalot.fi

3kpl koristeapila lajitelma 17,95€, Viherpeukalot.fi

Airam Köysinarulamppu 11,95€, K-Rauta

Kaikki kuvat myymälöiden/valmistajien sivuilta

Pääsiäisen rento aamupalakattaus

Melkein naurattaa puhua siitä, miten pääsiäisenä ollaan rennosti yhdessä, joten en siis puhu. Tiedätte kyllä miksi, tämä iso-K, you know. Tässä ollaan oltu yhdessä rennosti ja vähemmän rennosti jo muutamia viikkoja. Ihan pakko kertoa pieni asiainlaitaa kuvaa yksityiskohta. Tätä kirjoittaessani  päälläni on vanhimman poikani Harald-pyjaman housut, jotka bongasin itselleni eilen kotikäyttöön (hän kun ei niitä käytä). Rentoa siis kun mikä! Mutta vähän parempaa voi laittaa pöytään pääsiäisen kunniaksi. Arkikin tuntuu juhlalta, kun panostaa kattaukseen himpun verran enemmän. Pääsiäiskattauskin meillä on rento, vaikka siihen panostaisikin. Astiat saavat olla eri sarjaa ja maljakkoon kelpaa tienpientareelta poimitut heinänkorret pajunkissojen kaveriksi. Pöytäliinan virkaa toimittaa pieni heinämatto, joka jo itseasiassa oli viime kesänä pöydällä meidän terassilla. Aika kiva tuossa keittiössäkin. Virpomaan ei pienin lapsista pääse tänäkään vuonna. Harmi sinänsä, sillä hänen nyt ollessaan 5-vuotias, ajattelin, että nyt voisi jo käydä vähän kiertelemässä vieraissakin paikoissa tuttujen lisäksi. Se nyt jää, mutta isoveli lupasi piilottaa munia amerikkalaiseen tyyliin pihalle, ja pikkuveli saa niitä etsiä. Kivaa sekin! Itse vietän ensi viikon pääsääntöisesti etätöissä ja sitten olenkin lomautettuna monen muun lailla jonkun aikaa. Joten kotiolot tulevat tutuksi minullekin. Oikein ihanaa tulevaa viikkoa kaikille etätyöläisille, työläisille ja työssäkäyville! Muistetaan, että joka päivä ollaan lähempänä sitä päivää, kun tätä kaikki on ohi ja normielämä koittaa:)