Olemisen sietämätön keveys

Viikonlopun ohjelmavapaa aika on monelle varmasti unelmien täyttymys. Itse kuulun joukkoon, joka ei osaa aina nauttia vaan siitä olemisesta. Mielen täyttää tekemättömät jutut ja ajatukset siitä, mitä pitäisi tehdä. Mieltä vaivaa isoäiti, jonka luona pitäisi ennättää käydä, sitten onkin jo ruuanlaitto. Muutama muukin tekemätön asia vaivaa. Asioita kellottamalla saa tietysti asiat tapahtumaan, mutta rento oleminen on monesti kaukana näistä viikonlopun vapaapäivistä. Toisaalta  huomaan jopa olevani huonolla tuulella, jos viikonlopuille ei ole mitään ohjelmaa tiedossa. Olen eräänlaisella tuuliajolla ilman tekemistä ja kellonaikoja, jotka rytmittävät päivää. Rennosti ottamisen ja hetkessä elämisen taidon haluaisin oppia enemmän kuin mitään muuta. Toisaalta saan kyllä äärimmäistä tyydytystä, kun saan rauhassa puuhailla jonkun projektin kimpussa ja näen kätteni työt valmiina. Että mikä tässä nyt sitten on se kultainen keskitie? Innolla mieli onkin jo tulevassa keväässä. Ideoita puutarhan suhteen pukkaa jo kummasti. Pari lavankaulusta on odotellut paikkaa, johon saisi kylvää salaatteja. Ehkäpä ne nyt löytävät paikkansa ilmojen lämmettyä. Sormet syyhyävät jo parin puskankin kevätleikkausra tekemään. 

Siitähän joulussa on kyse

Tämä postaus on samalla SOBlogien joulukalenterin luukku nro 23.
Yksi yö aattoon. On siivottu ja paistettu laatikot ja piparit. Lahjatkin on kääritty ja kuusi koristeltu. Huomenna kaikki huipentuu. Sitten se on jo ohi. Onneksi olen oppinut nauttimaan myös matkasta. On mukava maistella glögiä kynttilänvalossa  joulun alla. Kuitenkin tärkein asia joulussa on kiitollisuus. On lapset, perhe ja terveys. Siinä se, mitä tarvitsen. Sen kun aina muistaa, niin hyvä. 

Ihanaa joulua kaikille teille. 

Kesän bucket list

Elämä heittää joskus häränpyllyä, Joskus tahtomattaan ja joskus omasta aloitteesta. Tein itse ison ratkaisun ja sanoin itseni irti vakinaisesta työpaikasta. Sain mahtavan tilaisuuden päästä työhön, johon liittyy paljon sellaista, jota työssäni haluaisin tehdä, mutta se on kuitenkin määräaikainen. Hullua vai ei? Välillä hirvittää niin, että melkein oksettaa ja välillä olen intopiukeana. Kaikki tuntematon on kuitenkin pääsääntöisesti aina jännittävää ja vähän pelottavaakin. Entäs jos en osaakaan? Menetän myöskin mahtavan työyhteisön, mutta saan toivottavasti uuden sellaisen tilalle. Huh-huh, eletään siis jänniä aikoja. Ehdin uuden edessä viettää muutaman onneksi lomaakin. Kesä on tähän mennessä näyttänyt jo parhaita puoliaan ja joitain asioita pitää ehtiä tehdä.

1. Mökkijuhannus

En osaisi kuvitella juhannusta ilman mökkeilyä. Sen toteutumiseen ei onneksi ole kuin pieni hetki!

2. Hyvä kirja

Kirjojen lukeminen on vähentynyt radikaalisti lasten tulon (ja bloggaamisen) myötä. Kesässä pitää kuitenkin saada luettua kirja tai pari.

3. Talon maalaus

Meillä on suunnitelmissa talon värin vaihto ja vähän lisää terassitilaa ulos. En malta odottaa tämän projektin alkua. Tästä tulette kuulemaan lisää kun aika koittaa

4. Kesätapahtumat

En ole ikinä ollut mikään festari-ihminen, mutta tälle kesää on luvassa miehen kanssa reissu  Tallinnaan Guns`n` Rosesin keikalle. Viime vuoden Hämeenlinnan keikka oli sellainen mindblower, että pakkohan se on vielä uusia. Sunrise Avenue taas vetää tuossa ihan meidän naapurissa stadionkeikan elokuussa, joten sinne siis myös ystävän kanssa suunnataan. Kesäteatteri on sekin kesään kuuluva juttu ehdottomasti.

5. Lettukestit

Joka kesä joko paistetaan lättyjä tai vohveleita pihalla. Ne nautitaan tietysti tuoreiden mansikoiden ja jäätelön tai kermavaahdon kera.

6. Juthbacka

Elokuun toiseksi viimeisenä viikonloppuna Uusikaarlepyyssä olevat rompepäivät ovat ohittamaton tapahtuma. Tätä odotetaan.

7. Hyvä ruoka

Kesällä nautitaan ruuasta. Grillataan, syödään mansikoita ja leivotaan raparperipiirakkaa

8. Hetkistä nauttiminen

Tässä on opettelemista. Ainahan mielessä on jotain tekemätöntä. Ja veikkaan, että tuleva työpaikan vaihto on vatsan pohjassa perhosina koko kesän. Mutaa ne ihanat kesän hetket, kun ruoho kutittaa varpaita ja vesi liplattaa auringossa (tai sateessa) ovat niitä parhaita.

Mitäs suunnitelmia teillä on?

Minä, äiti

Reilut kolmetoista vuotta sitten tulin äidiksi ensimmäisen kerran. Olin siihen niin valmis henkisesti, ettei mikään pelottanut. Näin jälkikäteen, kaksi lapsea lisää saaneena, sitä muistelee vähän pieni hymy huulilla, miten neuroottinen sitä oli kuitenkin kaiken uuden edessä. Olen varmasti paljon rennompi äiti tiettyjen juttujen suhteen, kuin esikoisen kanssa. Toisaalta joidenkin juttujen suhteen mikään ei ole muuttunut. Kolmevuotiaan railakkaat kiukkukohtaukset asiasta kuin asiasta (vaikkapa väärät Ryhmä-Hau kalsarit jalassa) saavat pinnan kiristymään jossain vaiheessa. Vannon lapselle leikkikentältä poislähdön aikaan, etten ENÄÄ IKINÄ lähde hänen kanssaan minnekkään, kun lapsi ei suostu pyörän selkään. Kypärääkään ei saa laittaa, koska se on "tyhmä". Kuuden oktaavin kirkuminen saa ohikulkijat katsomaan kulmien alta. Selvitään kotiin loputtomien suostuttelujen ja harhautusten jälkeen. Jos jotain olen oppinut, niin sen, että kiukkukohtaus ei mene ohi vastaan kiukkuamalla vaan ovelilla harhautuksilla ja antamalla aikaa. Silti kamelinkin selkä katkeaa välillä, eikä näiltä yhteentörmäyksiltä voi välttyä. Huono omatunto ja morkkis seuraa itselle aina jälkikäteen, kun omaa ääntä tulee korotettua. Huono äiti -syndrooma on ikuinen seuralainen. Vanhempien lapsien kanssa on eri ongelmat. Varsinainen murkkuikä ei ehkä ole päällänsä vielä, mutta kommunikointi tuntuu olevan hyvin yksipuolista nykyään, kysymyksiin yleisin vastaus kun tuntuu olevan "ehkä" tai " en tiiä". Pätee sekä vanhimpaan poikaan, että keskimmäiseen tyttöön. Toivon, ettei yhteys katkea, vaan jossain kohtaa vanhempien kanssa voi taas keskustella asioista. Vaikeaa on antaa itsenäistymiseen kasvavalle lapselle rauha tehdä sitä kasvuaan. Olla sekaantumatta liikaa, mutta sekaantua tarpeeksi. Jos tiedätte mitä tarkoitan. Silti en vaihtaisi tätä mihinkään muuhun. Rakkaus omia lapsia kohtaan on jotain niin isoa, ettei sille löydy sanoja. Olen saanut maailman ihanimmat lapset ja siitä olen kiitollinen.  Ihanaa äitienpäivää!

Tavarapaljouden eliminointia ja arvonnan voittaja

Mikä lumivaippa onkaan saatu peittämään maisemaa! Puutkin olivat viikon verran niin kauniin kuuran peitossa, että tuntui melkein, että olisi sadussa elänyt. Mahtavaa! Tällainen sen talven pitää olla. Tänään aurinkokin paisteli vähän aikaa oikein mukavasti paljastaen ne kodin kaikki pölypallerot ja läntit lattioilla, joita ei muuten ole huomannutkaan. Koti näyttää kyllä kauniilta uudessa valossa, kun kaikki on paikoillaan. Päätin, että nyt on taas aika varata kirpparille paikka ja eliminoida turhaa tavaraa. Lapsilta kun noita vaatteita jää pieneksi tasaiseen tahtiin. Myös vanhoja leluja aion poistaa. Miten paljon niitä kertyy (meillä myös vanhemmilta lapsilta jääneitä) ja silti aina leikitään niillä autoilla ja duploilla. Tavaran raivaus on vaan niin tottavie tylsää hommaa, että siihen pitää saada sellainen oma moodi. Se pitäisi myös pystyä tekemään yksin. Kun kaverina on vajaa kolmevuotias, tahtoo tavarat levitä ympäri taloa sitä mukaa, kun niitä raakkaa. No, kun kirppispaikka on varattu, on vähän pakko ruveta toimimaan. Samalla olisi ihan hyvä idea heitellä kierrätykseen ja suoraa roskiin menevää tavaraa omiin kasoihinsa ja toimittaa nekin pois.  Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, vai miten se nyt meni? 

Outa by No -keramiikkapajan kanssa yhteistyössä toteutettu arvonta päättyi ja voittajaksi suoriutui Instan puolella osallistunut käyttäjä "marushoo". Olen ilmoittanut hänelle voitosta, onnea vielä!

Laiska aloitus vuodelle

Ensimmäinen "normaali" arkivapaa joulun jälkeen. Nuorin kuumeili viimeyönä ja simahti päiväunille. Kiire ei ole enää päällimmäinen tunne. Voi ihan vaan olla. Kyllä sitä tekemättömiä hommia toki olisi, ei sen puoleen. Huomaan joka joulun jälkeen tulevan sisustusinnon taas pistävän päätään esiin. Tunnistatte varmaan sen tunteen, kun joulukoristeet on riisuttu ja koti näyttää taas kaiken jälkeen selkeämmältä. Päivä pitenee ja tekisi vähän mieli uudistaa jotain. Huomasitteko muuten blogin uuden logon? Mitä pidätte? Oma uudistusintoni on edennyt tämän verran täällä blogi-ilmeen puolella. Vielä kun sen pohjan ilmeen saan valittua ja toteutettua... Nyt kuitenkin muutama hetki itselle vähän laiskotellen. Mukavaa tätä vuotta vielä kaikille!

Ruuhkavuosijoulun mietteitä ensimmäisten torttujen myötä

Ensimmäiset joulutortut on nyt tehty. Ne ensimmäiset, jotka maistuvat aina parhaimmilta. Jouluun on aikaa vain kuukauden verran, joten nyt on aika kyllä jo ruveta tekemään joululahjahankintoja. Olen kyllä jo osan hankkinutkin. Joka vuosi aion olla hyvissä ajoin asialla. Ne helpot (lapset) lahjat tuleekin hankittua aina hyvissä ajoin, mutta ne vaikeat (lue: omille vanhemmille esimerkiksi) jäävät silti AINA viimetinkaan. Kätevää olisi aloittaa sieltä vaikeimmasta päästä, niin loppu olisi leikkiä;) Tänä vuonna aikataulukin tuntuu omalta osaltani kiireiseltä. Täytyy käyttää vapaapäivät viisaasti, sillä joulunalusviikot ovat kyllä työntäyteisiä. Tähän vielä koulujen ja päiväkodin juhlat, sekä tanssikoulun näytökset. Ne ovat kyllä niitä ihania hetkiä, jotka tekevät elämästä juhlaa. Tässä välissä koitan ehtiä nauttia tunnelmasta ja muutamasta kupistä glögiä. Joulun suunnitelmia olen jo jonkun verran tehnyt. Joulun väreihin tulee tänä vuonna kuulumaan punaista enemmän kuin takavuosina, jolloin värittömämpi joulu on ollut enemmän pop. Pukkikin tulee taas parin välivuoden jälkeen vieraisille, pienin kun on nyt sen ikäinen, että alkaa tästä juhlasta ymmärtämään enemmän. Odottelen myös kelien kylmenemistä sen verran, että kehtaisi ulos sytytellä jo jouluvalot. Sateen ropistessa ei ole viitsinyt valoja paljon laitella (yhdet on ). Mukavaa ja vähästressistä jouluun laskeutumista kaikille ruuhavuosilaisille!

Lauantailöpinää ja muutama fiiliskuva

Tämä postaus lähti ulos ilman sen kummempaa aihetta. Monta pientä juttua on kesken ja kohtapuoliin saan teille kuvia vaihtuneesta kodinhoitohuoneen ilmeestä, mutta ei siitä vielä sen enempää. Aurinkoinen sää innostaa kuvailemaan valon ollessa parhaimmillaan. Pehmeä valo täyttää huoneet ja saa tunnelman viipyilemään. Kuppi kuumaa kahvia ja mukava sisustuslehti käteen, niin siivoilujen jälkeen ei mikään ole rentouttavampaa. Pieni nurina muuten S-marketeille, jotka ovat poistaneet valikoimistaan ihanan Hus&Hem -lehden. Ainakin täällä meillä sitä ei enää löydy. Aina joskus tämä lehti on lähtenyt matkaan, vaan eipä enää. Täytyy etsiä jostain marketista. Lehdessä on just kiva tyyli, ja ihanan inspiroivat kuvat. Miksi kaiken pitää aina muuttua-a-a! Olen aloittanut jopa miniryijyn tekemisen. Niitähän näkee nyt aika paljon eri puolilla. Katsotaan nyt mitä siitä tulee. Vaikuttaa ihan meditatiiviselta puuhalta, kun alkuun pääsee. 

Milloin viimeksi

Monissa blogeissa on tullut vastaan viimeaikoina "milloin viimeksi" -aiheisia postauksia, jotka kiertävät vähän kuin haasteena. Näitä on oikeasti tosi kiva lukea. Bloggaajia kun ei oikein tunne oikeasti. Ei sillä, että näiden vastausten perusteella kaueasti enemmän sitä tuntemusta tulisi, mutta on tosi kiva huomata näitä kiukustumisia sun muita inhimillisiä piirteitä aina muissakin ihmisissä. Päätin myös osallistua omalta osaltani tähän haasteeseen. Kopsasin aiheet Meidän elämää -blogista, joka oli löytänyt ne jostain toisesta blogista, kiitos vaan Anu :)

Viimeksi minä:

Ilahduin
 -Pienimmälle tuotiin jo etukäteen synttärilahja minulle töihin, mukana oli myös kaunis                         tulppaanikimppu kotiin viemiseksi.

Nauroin
-Mitä vanhemmaksi tulee, sitä harvinaisemmiksi käyvät tilanteet, joissa nauretaan ns. k**et housuissa. Omalle miehelleni taisin nauraa viimeksi, joka ei kestänyt hierontaotettani ja näytti tuskissaan joltain maassa makaavalta saimaannorpalta.

Itkin
-Teemalta tuli joku aika sitten keskitysleireistä tehdystä elokuvasta reilun tunnin pituinen dokumentti. Tätä ei varmaan tarvi selventää enempää, mutta tirautin.

Suutuin
-Kotona pieniä kilahduksia tulee tasaisesti, kun vessan hajusteet löytyvät mistä milloinkin tai kukkamullat on pelmuutettu lattialle. Isommin suuttumuksen tunteen saa varmimmin aikaan eriarvoinen kohtelu.

Harmistuin
-Niitäkin tulee ja menee päivittäin. Uusiin Adidaksen leggareihini tuli reikä.

Häkellyin
-Törmäsin työkaveriini Eevaan, jonka kanssa käväistiin kahvilla. Hän halusi tarjota kahvit. Häkellyin hieman, että joku haluaa tarjota MINULLE jotain. Ihana ele :)

Kokeilin jotain uutta
-Pikkujouluissa sodin Mega Zonessa laseraseilla täysi hiki päällä. Uusi kokemus, josta innostuin ja löysin itsestäni soturin :) Kivaa hommaa.

Urheilin
-Pääsääntöisesti liian vähän. Pari päivää sitten tein lyhyen hölkkälenkin koiran kanssa. Kävely tai hölkkä ovat omia lajejani.

Luin
-Blogeja, lehtiä. Hyllyssä odottaa alesta löydettyjä Anna-Leena Härkösen kirjoja kaksi kappaletta tulevalle lomalle. Ehkä siellä sitten taas saan luettua kokonaisen kirjan. Haluaisin lukea enemmän.

Söin
-Kanasalaattia pari tuntia sitten.

Herkuttelin
-Muutamalla Fazerina-palalla eilen illalla. Vaan muutamalla, oikeasti!

Ostin
-Alesta pienimmälle söpön farkkuhaalarin ja tyttärelle paidan. Ruokaa, ruokaa, ruokaa.

Tapasin
-So-blogien naisia viime viikolla yhden yhteistyökuvion merkeissä.

Päätin
-Uutena vuotena tein laihdutuspäätöksen ja hitaasti, mutta varmasti on edetty.

Inspiroiduin
-Vanhasta 50-luvun tuolista, jonka päätin hankkia. Melkein täydellinen löytyi Tori.fi :stä. Se haetaan tänään kotiin, jotiin saan ruveta suunnittelemaan sen kunnostamista. Projektit, jotka liittyvät sisustamiseen inspiroivat aina.

Tarpeellista tavaraa ja takauma lapsuudesta

Joku harakka minussa asuu. Ei niinkään kiiltävän perään ole mieli kylläkään, muuten vaan kivoja juttuja bongailen välillä liikaakin. Nyt haaviin tarttui tosin sellaisia ihan tarpeellisiakin juttuja. Vaikka lyijykyniä harvemmin itse tarvitsen, niin onhan tämä Kurikkalaisesta Zico`s -liikkeestä hankittu House Doctorin puinen kotelo lyijykynin varustettuna söpö kuin possu pienenä. Ja nyt on ainakin se viivoitin tallessa, kun sitä tarvitsisi. Jostain syystä se on aina hukassa (syytän talon koululaisia yleensä tässä tapauksessa) kun sitä tarvitsisi. Muistivihkonkin on lupa olla kivan näköinen ja se olisi hyvä olla vaikkapa laukussa, sillekin on tarvetta. Tosin kauppalistat kirjoitetaan useimmiten kotona, joten taidan pyhittää tämän toisen siihen tarkoitukseen. Listojen tekeminen on kivaa, vaikka monasti se jää sitten keittiön pöydälle. Nuo (myös House Doctoria) vihot olivat eurolla samaisessa liikkeessä. Ihan tässä tulee lapsuus mieleen. Muistatteko omasta lapsuudesta ne ihanat hajukumit, joita ei tokikaan käytetty, vaan niitä pidettiin kuin kalleimpia aarteita ja vaihdeltiin kavereiden kanssa? Onko niitä olemassakaan enää? Ei taida olla. Nekin on tainnut EU kieltää, sillä jokuhan voisi vaikka pikkunälkään kai popsia jonkun herkullisen tuoksuisen pyyhintävälineen ;)

Ajatuksia jouluisen tavaran määrästä

Joulun lähestyessä sisäinen hamsterini jyrsii itseään esiin ja joudun taistelemaan ihanien esineiden ja asetelmien esillelaittamisen määrästä tuon hamsterin kanssa. Varastoissa on jo kaikkea kivaa, mutta minkäs teet kun ideoita olisi uusillekkin jutuille. Paikkojakin on rajoitetusti, minne tavara lykkää ja osan näistä paikoista joudun eliminoimaan uteliaan taaperon takia. Pakko on siis pitää joku roti (murretta, ja tarkoittaa rajaa). En siis osta mitään uutta (ai joo, ostin jo muutaman paperitähden..) joulukoristetta. Kuinka ihana olisikaan laittaa vaan muutama simppeli pieni kuusi lasimaljaan sinnetänne ja vaikka himmeli.  Kynttilät näiden lisäksi riittäisivät oikeasti tunnelmaan. Joulun jälkeen tulee aina niin selkeä ilme kotiin, kun kaikki joulukukat, valot ja koristeet on laitettu pois. Ehkä sekin fiilis on tavoittelemisen arvoinen ja sen kokee myös vaan kerran vuodessa. Onko teillä samaa ongelmaa?

On taas aika

Voi miten ihana onkaan taas polttaa kynttilöitä pitkästä aikaa. Muuten pitkän pimeän kauden tulo ei innosta kyllä ollenkaan. Nykyiset talvet kun tuppaavat olemaan vähälumisia, niin tuntuu, että pimeää on aamusta iltaan.  Aina se tuntuu jotenkin niin lohduttomalta ajatukselta, että seuraavaan kesään on aikaa taas loputtomasti. Silti olen jouluihminen henkeen ja vereen, joten kyllähän tässä taas on sen puolesta jotakin odotettavaakin. Eipä kuitenkaan vaivuta lohduttomuuteen. Ainahan se on uusi kesäkin sieltä tullut ja luvassa on vielä kauniita kuulaita syyspäiviä vaikka kuinka. Ja onhan se ihanaa sytytellä uloskin lyhtyjä maisemaa kaunistamaan. Ehkä se valo paistaa tunnelin päässä, jos sen vaan haluaa nähdä..

Sieniä ja lunastettava lupaus

Joskus ihastuttavia löytöjä tulee vastaan mitä ihmeellisimmistä paikoista. Joudun lähiaikoina lunastamaan tyttärelleni antamani lupauksen hamsterin hankinnasta (seitsemän vuotias mankuu hamsteria, ja äiti siirtää ongelmaa: "No sitten, kun olet kymmenen, saat hamsterin." Ja tämä päivä siis koittaa parin viikon päästä... Tytär sai koulukaveriltaan pussillisen hampin tarvikkeita ja niiden joukossa oli nämä ihanat sienet. Liekö sitten tarkoitettukin alunperin jyrsijän häkkiin nämä, mutta niin siinä kävi, että minä nämä nyt nappasin pienimmän huoneeseen koristeeksi. Pitää vielä muistaa ihanaa koulukaveria muhkeasta tavaralahjoituksesta jollain kivalla jutulla. Häkki ja rutkasti muita tarvikkeita sattui löytymään viikonlopun Juthbackan reissulta vaivaisella 5eurolla, joten eipä meiltä puutukaan enää kun se pikkukaveri, jolle tytär on nimiraatia pitänyt joka päivä. Tällä hetkellä ykkössijaa taitaa pitää Kalle ja Beibi. Pertti tippui pari päivää sitten top kakkosesta. Ne on tärkeitä juttuja nämä:)