Korjaa.se

Mainos

 Miten helppoa onkaan aina korvata rikkinäinen tavara tai vaate uudella. Kun asiaa ajattelee tarkemmin, on muuten aika helppoa myös korjauttaa tai huollattaa se. Lisäksi luontoa säästyy, jätemäärät vähenevät, alueesi yrittäjät saavat töitä ja laadukkaat ja mieluisat esineet saavat uuden elämän. Ihan vaan muutamia seikkoja mainitakseni. 

Lakeuden Etappi vastaa Etelä-Pohjanmaan alueella asiakkaiden jätehuollon järjestämisestä. Heiltä saa myös jäteneuvontaa, jonka tarkoitus on saada jätemäärät vähenemään sekä kannustaa kestävään kulutukseen. Samaan tähtää myös maksuton Korjaa.se verkkopalvelu, joka yhdistää rikkinäisten tavaroiden omistajat ja paikalliset korjaamisen ammattilaiset kolmella toiminta-alueella, joista Lakeuden Etappi Oy ja Etelä-Pohjanmaa ovat yksi. 

Olipa kyse vaatteista, soittimista, kodinkoneista, tietokoneista, polkupyöristä, huonekaluista, kelloista tai koruista, Korjaa.se palvelun kautta löytyy huoltaja tai korjaaja omalta alueeltasi. Heti löysin sivustolta paikan, Nahkapaja Patiinin, jossa voisin kunnostuttaa talvikengät tai vaihdattaa kaapissa lojuneeseen kaulaketjuun lukon Kultasepänliike Uimolassa. Kannattaa tutustua kaikkiin palveluntarjoajiin! 

Itsekin enenevässä määrin tulee mietittyä, millaisen maailman sitä lapsilleen jättää. Siis ihan fyysisesti, luonto tuhoutuu ja jätevuoret suurenevat, mutta myös millaiset arvot omille lapsilleen opettaa. Tässä materialistisessa maailmassa tavaroiden arvostaminen ja niistä huolehtiminen jää usein unholaan. Korjaaminen ja huolto kannattaa ja riittää usein.

Tunnustan itsekin joskus ihan vaan haluavani korvata jonkun rikkoontuneen tuotteet uudella, koska uusi tuote tuo mielihyvää. Mutta entä jos opettaisikin myös itsensä arvostamaan korjauksen tuomaa säästöä luonnolle ja saamaan siitä mielihyvän? Peiliin katsomisen paikka.

Arvostan vanhoja tavaroita, niiden tarinaa ja kaunista designia. Meillä on mukana kulkenut jo varmaan yli kymmenen vuotta kesämökin vintiltä löytynyt vanhojen asukkaiden jättämä tuoli, johon ihastuin. Se paljastuikin Ilmari Tapiovaaran vuonna 1950 tuotannossa olleeksi oppilastuoliksi. Tuossa se on eteisessä palvellut vuositolkulla. Selkänoja on irtoillut liitoksistaan ja viilu mennyt huonoksi. Päätin, että tuoli ansaitsee viimeistään nyt arvoistansa kohtelua ja vein sen Korjaa.se sivuston kautta löytyneeseen P .Hietamäen entisöintiin. Tuolin selkänoja liimattiin entistä ehommaksi liitoksistaan ja selkänojan viilu vaihdettiin kokonaan uuteen. Laitoin vikapaikoista kuvat etukäteen ja sain hinta-arvion. Vein tuolin Ylistaron Hanhikoskella sijaitsevalle pajalle ja tuolin sai hakea alle viikon päästä entistä ehompana takaisin. Ihmiset kuulemma korjauttavatkin mukavasti nykyisin huonekalujaan, kun kyselin omistajalta nykytrendeistä. Kiva, että jo olemassa olevaa osataan arvostaa ja trendi tuntuukin olevan kasvava, hienoa! Tuolista tuli taas käyttökuntoinen ja kaunis. Maalasin itse tuolin vielä kertaalleen vähän mattamaisemmalla maalilla.

Löytyyko sinulta kotoa tavara, jolla voisi olla vielä käyttöä, kun sen huollattaa?

Selkänojan viilu on kärsinyt

Liimaukset irti ja selkänoja repsottaa

Selkänojan pinnoite on vaihdettu











DIY Hittikynttelikkö

 Somessa on ihastuttanut (itseäni ainakin) simppeli metallinen kynttelikkö, jossa kynttilät leijuvat metallisten piikkien päässä. Tuumin, että tuohan on varsin helppo toteuttaa itsekin, jos on lähipiirissä joku hitsaustaitoinen (tai tietysti aina parempi, jos itse hallitsee hitsipillin käytön!). Löysin kaapista metallisen lautasen ja aikani pohdittuani, mistä taion metallipuikot, muistin telineen, jota jo kerran kirppikselläkin yritin myydä pois. Siitä saisi juuri hyvän paksuiset puikot. Puikkojen päähän tarvittavat stopparit kynttilää varten olivat nekin valmiina telineessä, kun puikot katkaisi oikeasta kohdasta. Jos itse aiot tehdä vastaavan suorista puikoista, voi stoppaarit hitsata pienistä puikonpätkistä risteämään tai vaikka pyöreistä metalliprikoista. Mies hoiti katkaisun, teroitti puikkojen päät ja hitsasi ne lautaseen valmiiksi merkitsemiini paikkoihin. Merkitsin paikat 1,5cm päähän lautasen reunoista, samanpituiset aina vastakkaisille puolille ja pisin, 23cm puikko keskelle. Sitten vaan mustaa mattaspraymaalia päälle ja voilà, kynttelikkö on valmis!

Kynttelikköön tarvitset :

-metallisen lautasen/tarjottimen. Omani oli halkaisijaltaan n. 25cm. 

-7kpl metallisia puikkoja, n. 2-3mm paksua (rautakaupasta saa varmasti): 1kpl 23cm, 2kpl 20cm, 2kpl 16cm ja 2kpl 11cm. 

-7kpl stoppareita kynttilän alle, (n. 1-1,5cm teroitetun puikon päästä), voi tehdä metallipuikosta tai prikoista

-mustaa spraymaalia

Muistathan aina paloturvallisuuden, älä jätä palavia kynttilöitä valvomatta!


Näistä kotoa löytyneistä välineistä kynttelikkö tehtiin


Puikkojen paikat merkittynä lautaseen

Kynttelikkö maalausta vaille valmiina. Huom! Piikit, jotka painetaan kynttilän sisään saavat olla ainakin 
yli 1cm pitkät (stopparin yläpuolelle jäävä piikki), omassani joihinkin tuli liian lyhyt piikki ja niitä piti 
korjata jälkeenpäin.



Tässä näkyy hyvin stopparit kynttilöiden alla.


Syksyn värejä itse maalatussa taulussa

 Olen tykännyt aina maalata ja piirtää. Hektisinä ruuhkavuosina se on jäänyt vähemmälle, mitä nyt lasten kanssa on piirretty niitä perinteisiä Salama McQueeneja ja prinsessoja, tiedätte varmaan. Keittiön taso kaipasi jotain syksyistä väriä ja ostin pohjan ajatuksena, että jotain "kivaa" pitäisi maalata. Ensimmäinen versio ei miellyttänyt ollenkaan omaa silmää ja vetelin sen valkoisella yli muutaman päivän jälkeen. Akryylimaalit ovat siitä kivoja, että niillä saa nopeasti aikaiseksi, koska ne kuivuvat melkein heti. Itse tykkään tyylitellymmästä jäljestä, joka ei ole niin tarkkaa, mutta se onkin yllättävän vaikeaa. Vaikka joku näyttää nopeasti sutaistulta, ei se ole ollenkaan helppoa tehdä sitäkään jälkeä hienosti. Ja puhun nyt OIKEISTA taiteilijoista, kuten vaikkapa Kuutti Lavonen, jonka taulut ovat kauniita. Mutta tämä keittiön taulu onnistui itse tehdyksi mielestäni ihan kivasti, värit sopivat syksyiseen ilmeeseen ja taulu tuo vähän uutta ilmettä. Luonnosta löytyi vielä kasveja puutarhasta löytyneiden kukkien seuraksi pariin kimppuun, ne jaksavat ilahduttaa aina. Jännä juttu muuten, kuin värit ovat hiipineet meille takaisin parin viime vuoden aikana. Blogin alkuaikoina esittelytekstissäkin luki ( ei kai herranen aika siellä edelleenkin lue niin, en muista yhtään?!?), että mustavalkoinen koti. Muistan noina aikoina ajatelleeni, että TÄMÄ se on se oma tyyli ja ihan varmasti tässä pysytään aina. Ja kappas vaan, väriä löytyy nykyään enemmän kuin milloinkaan! No hyvä näin, kyllä se maku vaan muuttuu aikojen (ja trendien) saatossa.