Puolitoista kerrosta kotia

Reilu viikko ja h-hetki koittaa. Varmasti aikamoista vilskettä tuo tuleva viikko tullessaan monessa perheessä joulusiivoineen ja kuusen hakuineen. Tämä siis osalla, toiset osaavat ottaa lunkisti ja nauttia joulun pyhistä sen suuremmin stressaamatta. Minä kuulun ensimmäiseen joukkoon. Joulusiivot saunanpesuineen, ilman niitä joulu ei tule. Joulu tulee suorittamalla. Sen kun tiedostaa, niin siitäkin osaa jollain kierolla tavalla nauttia. Ja tuleepa ne keittiön kaapit edes kerran vuodessa siivottua! En kuitenkaan ole äärisuorittaja, muistan nimittäin vuosien takaa erään työkaverini, joka viikkoja ennen joulua alkoi mennä taloa huone kerralla läpi kaappeja myöten siivoten. Sitä minä kutsuisin kyllä suursiivoksi! Tapoja on monia ja kaikki oikeita, kunhan jouluna osaa edes vähän rauhoittua ja muistaa lähimmäisiään ja itseään lämmöllä. Mihinkä ryhmään itse kuulut?

Viime vuoden joulukattaus oli vihreä. Tänä vuonna joukkoon saa tulla punaista Lapuan Kankureiden tablettien muodossa. Kynttilöillä ja kukilla tulee se tunnelma juhlapöytään, siitä ei pääse mihinkään. Tuskin maltan odottaa jo joulupöytään istumista, mutta maltetaan nyt vielä se reilu viikko!

Kummasti vuodessa unohtuu, mitä kaikkea jouluista kaappeihin on säilöttynä. Kaivelin joulukoristeita varastosta joku päivä sitten vähän sillä silmällä, että jotain voisi jo esille laittaa. Löysin unohtamani minikuuset ja hurmaavan lumiukon, jonka ostin viime jouluksi. Tuo lumiukko ei ollut unohtunut, kuuset olivat. Ne ovat kivoja tuossa meidän keittiön lokerikossa, eivätkä ole tähän aikaan vielä liian jouluisia. Kaikki tontut jätin vielä odottamaan h-hetkeä. Vähän punaista toki saa olla jo, mutta kukkien muodossa sitäkin löytyy. Hurmaava amaryllis tuli leikkoversiona vastaan Lidlistä. Leikkokukkanakin amaryllis on kestävä, kun vaan vaihtelee vettä parin päivän välein. Ulos taas olen pari kranssia laittanut, ne ovat aina yhtä ihania. Innostuin jopa itsekin tekemään mustikan varvuista yhden, toisen sain äidiltäni. Mukavaa hommaa on tuo kranssienkin tekeminen, kun alkuun vaan pääsee. Mieli lepää ja näkee kättensä työt heti. Ei ole jouluun enää pitkä, kolmisen viikkoa! Vielähän sitä pitää ottaa pari leipomisrykäisyäkin tässä; makeaa ja suolaista pyhien varalle. Jokos teillä on jouluvalmistelut vauhdissa?