Leikkaa

Instaseuraajat ovatkin jo tietoisia, että piipahdin viime viikonloppuna lahden takana Uumajassa pienellä shoppailureissulla. Ihan sataman lähellä on iso Avion-niminen kauppakeskus, jossa on n. 90 liikettä sekä IKEA. Täytyy sanoa, että ikinä en ole ollut näin lähellä IKEAA, enkä sisälle asti kuitenkaan mennyt. Aika oli rajallinen valitettavasti ja se jäi sitten kiertämättä. Royaldesignista sen sijaan ostin hetken mielijohteesta Nomess Copenhagenin jousiteräksestä valmistetut sakset. Ne on suunnitellut Lex Pott vuonna 2015 ja niiden innoittajana on ollut vanha käsityöläisyys. Kaunis esine, se veti puoleensa. Kaikkia hankintoja ei vaan voi järkisyillä perustella ja tämä kuuluu ehdottomasti niihin. Mutta on mulla hienot sakset!

Tunnetko petauspussin? + ARVONTA

Saako sängyllä hyppiä? Onko se leikkipaikka? Ei ja ei, mutta ihan joskus siellä on niin kiva pyöriskellä ja köllötellä. Kesken kiireen ja tohinan pienin vie minut kädestä pitäen meidän sängylle ja sinne me mennään tuijottelemaan toisiamme silmiin hetkeksi ja juttelemaan kuka milläkin kielellä (kaksivuotiaalla on vielä oma sellainen pääosin). "Piip" pitää sanoa, kun painan pienen nenää kuin auton äänimerkkiä. Nämä hetket on niitä arjen ohimeneviä kultaakin kalliimpia asioita, jotka unohtuvat nopeasti, mutta jotka ovat niin tärkeitä. 

Aiemmin postailinkin jo noista Full Moonin  mahtavista Quick´n´easy -lakanoista täällä. Ja pussilakanoista täällä. Sain vielä testailuun petauspussin kahdessa eri koossa. Se on Full Moonin Arja Kelhon kehittämä. Itseasiassa koko Full Moon on alunperin saanut nimensä tämän tuotteen myötä. Sille kun piti saada nimi ja siitä tuli tuotemerkki, joka on suojattu EU:ssa ja Kiinassa. Petauspussi onkin ollut vastaus ainaisen lakanasouvin kanssa taisteleville. Petauspatja ikäänkuin pujotetaan sille mitoitettuun pussiin. Vähän kuin peitto pussilakanaan. Yksinkertaista ja niin kätevää. Varsinkin kapeaan petariin pussin saa sujahtamaan helposti, eikä se villeimpiä unia näkevältäkään karkaa alta. Ihan mielenkiinnosta halusinkin meidän neidille lakanan testiin myös, koska se perinteinen versio ei siellä kauaa pysy. Petauspussi pysyi mukisematta paikoillaan kuin ajatus, jee! Materiaalit ovat yhtä laadukkaita, kuin mihin aiemminkin olen FullMoonilla tottunut; pölyämätöntä ja sileää high quality kampapuuvillaa. Puuvillasatiiniakin on saatavana, sekä hyvälaatuista puuvillaa.

Ihana Arja lupasi arvottavaksi teille yhden laadukkaan kampapuuvillaisen petauspussin omavalintaisesta väristä: valkoinen, vaalea sininen, harmaa tai musta. Voittaja saa valita minkä koon haluaa. Arvonta alkaa nyt ja päättyy la 15.4. klo 23.59. Voit osallistua arvontaan, jos käyt tykkäämässä Full Moonin fb -sivuja täällä ja sen jälkeen kommentoimalla tähän blogipostaukseen, minkä värinen lakana olisi sinulle mieluisin. Muistakaahan anonyymit osallistujat laittaa s-postiosoite, minne voin voittajalle laittaa meiliä.

Kärpänen jos toinenkin ja arvonnan voittaja

Aurinko paistelee täällä lakeuksilla täydeltä terältä. Olen aloittanut myös talviloman, ihanaa, vaikka päässä humiseekin flunssainen olo ja nenästä tuntuu tulevan enemmän kuin omiin tarpeisiin niistettävää. Harmi vaan, että koulujen loma on vasta oman ja miehen loman jälkeen. Lasten kanssa ehditään tekemään päiväseltään vaan yksi pieni reissu. Mutta tätähän se on työelämä, nou kän duu... Sisustuskärpäsen purema nostelee taas päätään vaihteeksi. Joskin tekemistä riittäisi muutaman työläämmänkin projektin osalta, mutta eiköhän tässä loman aikana saa vähän rästejä pois. Ja onhan meillä näitä kärpäsiä täällä muuallakin, kuin sisustus-sellaisia (mikä mieletön aasin silta!). Alunperin kodariin hankkimani hyönteisposteri loikoilee keittiössä toistaiseksi. Katsotaan pääseekö se tuonne kodinhoitotiloihin ikinä, mukavahan se tuossakin on. Voimaannuttavaa viikonloppua. Jokos teillä lomat lähestyy? Full Moon-arvonnassa lakanan voitti Fanny, olen laittanut s-postia hänelle, onnea vielä!

DIY amppeli ikkunalla

Amppelit ovat nyt olleet suosiossa jo jonkin aikaa, erityisesti sellaiset lanka-amppelit, joita muistan omassa lapsuudessanikin killuneen ikkunoissa. Kuluneella viikolla kokoonnuimme SO-blogien naisten kanssa vähän ideoimaan jotain pieniä juttuja kesäkuussa Seinäjoella järjestettävään Farmari-tapahtumaan (jossa muuten on paljon kivoja juttuja kaikille!). Kokoonnuimme tapahtuman järjestävän Pro Agrian ja Taito Etelä-Pohjanmaan kutsumina. Illan aikana saimme käsiimme DIY-amppelipaketin, jota innokkaina ja kieli keskellä suuta aloimme valmistamaan. Näitä pakettejä löytyy täältä, joten sormet näppäimille ja tilaa omasi. Tämä lanka-amppeli on kivasti päivitetty tälle vuosituhannelle nahkanauhoineen. Ja miten kivaa olikaan taas päästä värkkäämään jotain omin käsin. Sekin aina välillä unohtuu kaiken muun kiiren keskellä.

Alesta löytynyttä

Pakkanen ja lumikin tulivat vihdoin pitkän mustan kauden jälkeen. Valoa tuntuu olevan sisällä enemmän, mikä tuntuu vaihteeksi niin ihanalta. Joulukoristeet on hävinneet pääosin ja siltä seisomalta taas on valloillaan pientä uudistusintoa ja ideaa pukkaisi vaikka mihin juttuihin. Onko tuttua teillä muilla, vai olenko ainoa villiintynyt?! Pysytään nyt aisoissa kuitenkin, ainakin jossain määrin. No se haaveilemani Marimekon verho tuli, Kaivo-kuosilla. Onhan se nyt loogista, jos Veljekset Keskisellä käydessämme se oli siellä alennuksessa, että silloin sitä otetaan ja käytetään joululahjarahoja näin pitkäikäiseen tuotteeseen. Jokaisen hankinnan saa aina kuulostamaan tosi tarpeelliselta ja järkevältä ;) Toinen alelöytö tuli vastaan K-raudassa, jossa kaikki Cellon sisustustuotteet olivat -30%. Musta peili (teko)nahkaremmeineen näyttää kivalta tuossa olkkarin seinällä. 

Jouluruusu

Menipäs viikko taas nopeasti. Viikonlopussa taas ollaan ja enää kaksi viikkoa aattoon, huh-huh! Lahjahankinnat ovat pääosin hyvällä mallilla, mutta joululeivonnaisia olisi vielä jotain tehtävänä. Keittiön pöytää kaunistamaan ostin jouluruusun. Sitä en olekaan ennen omistanut. Jotain herkkää tuossa kukassa on ja se kyllä ihan huusi sammalta seurakseen (tosin itsestäni tuntuu, että meillä paikka jos toinenkin aina huutaa jotain risuja ja sammalia sinne tänne;) Sammal kuivuu koppuraksi tosi nopeasti ja sitä voikin kostutella sumutepullon avulla, jos haluaa sen säilyttävän kosteutensa. Värikin pysyy vihreämpänä pidempään. Pimeys laskeutuu tähän aikaa vuodesta jo aikaisin iltapäivällä, joten kynttilän loisteessa joulutunnelmaa on hyvä kohotella huippulukemiin. Ja muistakaa, että joulu on vaan yksi päivä, joten kaikille joulufiilistelijöille tämä matka jouluun onkin arvokasta aikaa. Muistakaa nautiskella kiireen keskellä lämpimän glögimukin kanssa. Mukavaa viikonloppua!

Rouhea betoninen säilytin

Käväisin eilen Jyskillä pitkästä aikaa ihan muilla asioilla (jotenkin mulle aina käy näin...) ja tein muutaman kivan löydön. Ihastuin heti tähän betoniseen matalaan säilyttimeen. Tiesin heti, minne tällä olisi tilausta. Jotenkin korut ja pampulat usein jäävät altaan reunalle seikkailemaan, vaikka vieressä on kaappi, jossa olisi paikat näillekkin, mutta ei... Josko nyt, kun rasia on ihan käden ulottuvilla, ne sinne saisi. Puinen kansi peittää sekalaiset tavarat katseilta. Siinä on myös kiva nahkanyöristä solmittu otin. Ostin purkille pariksi tuon tekokasvin antamaan vähän vihreyttä. Kivasti muuttui ilmekin vessassa pienellä jutulla. 

Kirppislöytö, joka sai mahdollisuuden

Joskus jollekkin esineelle on annettava mahdollisuus, kun ei ole ihan varma tykkääkö siitä vai ei. Monasti olen yrittänyt ottaa vähän lappuja silmiltäni ja katsella asioita uusin silmin. Sitä kun fakkiutuu niihin omiin uomiinsa. Joku viehätti tässä Norjalaisessa Pewter Haugrud- tina-astiassa. Se tuo mieleen isovanhemmilla lapsena nähtyjä 50-vuotislahjoja. Yritän riisua tavaran mielleyhtymistä paljaaksi ja katsoa sitä omana itsenään. Ihan ok, ehkä vähän kruusattu, mutta ei hullumpi pieninä annoksina. Rikkoo myös selkeiden asioiden linjaa mukavasti. Tähän voi vaikka laittaa joulun aikaan pinon vihreitä kuulia, näyttää kivalta! Parin euron kipoksi hyvä löytö, taidan pitää. 

/

-

Olkkarin taulumuutoksia inspiraation seurauksena

Muistanette ihastukseni asuntomessuilla Pohjanmaa -taloon. Siellä oli mm. olohuoneessa Kuutti Lavosen taidetta ja niitäkin siellä ihailin. Olen ihaillut Lavosen taidetta jo varmaan vuosikymmenen, ehdoton suosikkini tämän hetken (elävistä) suomalaisista taiteilijoista. Enkä siis väitä tosiaankaan olevani mikään taiteentuntija. Tuon Pohjanmaa-käynnin jälkeen vaihdoin meillä kotona vähän taulujen paikkoja, sen verran inspiroiduin. Sehän se on ihan parasta noissa asuntomessuissa tai ylipäänsä kun vierailee toisten kodeissa; saa inspiraatoita ja katsoo omaakin kotiaan taas uusin silmin. Sitä kun sokeutuu omille sisustusvalinnoilleen monasti. Meillä on siis makuuhuoneessa ollut (julistekopio) Kuutti Lavosen taulu, joka vanhassa kodissamme oli olohuoneessa. Se on väreiltään ollut ihan nappi makkariin, mutta siirsin sen vaihteeksi olkkariin. Paspis on tuossa vähän tuollainen pahvin harmaanruskea, mutta totesin, ettei se meidän olkkarissa ole yhtään hullumpi. Passaa lehtisäilyttimenä olevan pärekorinkin kanssa mukavasti. Ja vähänkö hienosti nuo muutamissa kuvissa milloin mistäkin pilkistävät pikkuautot sopii tähän muuten niin harmoniseen kokonaisuuteen;) Kun kuvat suurentaa, niin paljastuu kaikenlaista...

Kaksi minimaalista asuntomessuihanuutta

Kahlasin eilen läpi asuntomessujen lehdistöpäivänä loputkin kohteet, mitä en silloin aiempana bloggaripäivänä päässyt näkemään. Muutama totaalinen herkku löytyi taas. Näiden postausten tekeminen on niin vaikeaa sellaisen asuntomäärän nähtyään. Pää olisi täynnä eri teemoilla toteutettavia postausideoita ja silti tekisi mieli esitellä kaikki. Tyydyn nyt tekemään tässä viikonlopun aikana pari postausta, sillä kuvat eivät kuitenkaan kerro kaikkea kokonaisuudesta ja tunnelmasta. Toisekseen blogit ja lehdet ovat jo täynnä asuntomessuja, joten keep it simple:) 

Pari ihastuttavaa kohdetta tuli vastaan ja näistä kuvat tässä. Talo Koskela (34) ihastutti pehmeällä harmonialla. Vaaleaa, puuta ja minimalistista pehmeyttä. Kaunis valo pääsi oikeuksiinsa. Tässä talossa tuli sellainen rauhaisa fiilis ja tunnelma. Sisustuksen on suunnitellut Ulla Koskinen. 

Toinen, ehkä jopa vielä vaikuttavampi kaikessa minimalistisuudessaan oli Kotola (5). Tämä 91 neliöinen massiivipuutalo oli sanattomaksi vetävä. Samalla rouhea, mutta pehmeä. Eeva Takkunen ja Peeta Peltola olivat tehneet sisustuksen, joka voisi tulla vastaan minkä vaan maailman sisustuslehden sivuilla. Tuo kylpyhuoneen valo ja tunnelma ihastuttu erityisen paljon, kaunis! Talo on vähän sivussa messualueella, älkää missatko tätä kohdetta, kuten itselle melkeen kävi.