Vaihtoehto avainkaapille, ennen ja jälkeen

Joka kodissa on varmasti niitä ns. häpeäpilkkuja, jotka pitäisi saada kuntoon, mutta ei vaan saa aikaiseksi. Meillä tällainen paikka on ehdottomasti ollut eteisen liukuovikaapiston takana oleva avainkaappi. Kaappi on edellisten asukkaiden perintönä jäänyt käyttöön. Eteisessä on lasiset liukuovat ja heti ovensuussa olevassa tilassa on laskutilaa sekä pienen pieni, merihenkinen avainkaappi. Tähän on mukava laskea käsistään pienet tavarat ja yleensä siinä lojuukin hanskat ja koirankakkapussit (tyhjänä siis...) odottamassa käyttöä. Ihan järjettömän epäkäytännöllinen pieni avainkaappi sai viimeinkin lähteä, kun Ikealta löytyi avaimille ja muulle pienelle sälälle sopiva Skådis-säilytysjärjestelmä. Reikätauluun voi itse valita sopivia koukkuja ja lokeroita. Niin kätevä ja käytännöllinen, vai mitä tuumaatte? Liukuovet ovat yleensä auki tällä kohtaa sen verran, että avaimet ovat näkyvissä, joten ei haittaa ollenkaan, että tila on katseenkestävä ja käytännöllinen. Olin itseasiassa vaihtamassa peiliäkin tämän tilan takaosaan, jossa nyt on muutama hassu palapeilin palanen, mutta unohdin koko peilin hankinnan. Se pitää hommata vielä siis jossain vaiheessa, niin tämän tilan päivitys on kunnossa. Laitoin tasolle kunnollisen korinkin kansineen, joka upottaa paljon tavaraa sisäänsä sekin.

Tässä koko komeus ennen muutosta

Koukuttava juttu

Säilytystilaa ei ole kai koskaan liikaa, ainoastaan tavaraa. Meillä on eteisessä ihan reilun kokoinen liukuovellinen kaapisto ulkovaatteille, mutta se on täynnä perheen omia vaatteita niin, että pursuaa. Toki kun tietää, että vieraita on tulossa, niin tilaa tulee tehtyä vieraiden takeille. Mutta varsinkin lasten kavereita käy lähes päivittäin, ja ulkovaatteet jäävät useimmiten lojumaan lattialle tai jonnekkin outoihin paikkoihin. Eivät tietysti kehtaa mennä ovellista kaappia kollailemaan ja etsimään tilaa omalle takilleen. Ulko-oven lähettyviltä lähtee portaikko yläkertaan ja siinä olikin oiva paikka muutamalle lisänaulakolle. Olen haaveillut siihen Muuton Dotseja, mutta koska tuntuu, etten niitä malta ostaa ihan lähiaikoina, niin vastaan tuli HouseDoctorin kivat metalliset koukkunaulakot. Nämä ajavat asian pika-apuna kaverien ulkovaatteille ja ovat mukavasti käden ulottuvilla. Pidin kotona luennon, kuinka siihen ei sitten omia takkeja jätetä ja blaa blaa blaa. Kenenkäs laukku siitä on nyt sitten yllätetty killumasta useimmiten? No tunnustan, mutta kun se on niin kätevä tuo koukku tuossa....

Valaisimet eteinen - keittiö akselille

En tiedä aloitanko itse asiasta, eli lampuista, jotka killuvat meillä nyt katossa, vai siitä, miksi nämä lamput killuvat meillä nyt katossa. Jos haluat lyhyen oppimäärän, hyppää seuraava kappale ohi:

 

Miksi:

Syytän PayPalia (tiedätte varmaan tällaisen verkkokaupoissa olevan maksusysteemin). Minulle tuli muutama kymppi ulkomailta rahaa ja maksaja laittoi rahat PayPalin kautta. Systeemi ei sitten huolinut omaa IBAN-pankkitilinumeroani millään (eikä vanhan systeemin tilinumeroanikaan), että olisin rahat saanut tililleni. Googlettelujen tuloksena huomasin, että muillakin ainakin oman pankkini asiakkailla on ollut sama ongelma jo vuosikausia. Laitoin (englanniksi, kuinkas muuten) meiliä PayPaliin, ja vastauksena tuli joku automaattinen diipadaapa. Ja koska en sitten jaksanut nähdä vaivaa muutaman kympin takia enää tämän enempää, sain ihan loistavan syyn shoppailla rahat, sillä maksettuahan näillä killingeillä sai toki. Ei kun etsimään putiikkia, jossa PayPal on maksutapana.

 

Asiaan:

No niin, sitten päästään asiaan tuon pienimuotoisen alustuksen jälkeen. Löysin netistä nämä (todellakin kopiot) Tom Dixonin Beat -tyyliset lamput. Edes tarkkaa paikkaa näille ei ollut, ajatuksia kyllä. Näitä siis kaksi kappaletta Kiinasta Pohjanmaalle, kiitos. Paketti tuli kotiin asti, kun tullit oli maksettu, jotka oli n. 15 euroa yhteensä. Lamput päätyivät linjaan eteinen - keittiö akselille. Nämä ovat mukavat tunnelmavalaisimet, mutta yleisvaloksi eivät kyllä käy valon keltaisuuden takia. Sisäpuoli kun on kuparinvärinen ja värjää myös valon. Oikeuksiinsa nämä tulisivat ehkä paremmin, kun saisivat roikkua vähän matalammalla ja pidemmässä johdossa, mutta sellaista paikkaa ei nyt tähän hätään ollut. Katsotaan sitten joskus, josko sellainen paikka löytyisi.

Modernin ja talonpoikaisen liitto: kauniissa kodissa

Ajattelin, että välillä olisi mukava täällä blogin puolellakin käydä vähän kylässä. Haluan esitellä teille kodin, jossa on silmiä hivelevällä tavalla yhdistelty modernia ja talonpoikaista tyyliä. Värejä on myös uskallettu käyttää rohkeasti. Lopputulos ei ole ollenkaan yltiöromanttinen, vaikka vanhoja kalusteita onkin paljon. Kuvatulva onkin nyt melkoinen ja tästä olisi saanut vaikka ihan oman postaussarjansa.

Noissa vanhoissa huonekaluissa on jotakin sellaista, mitä ei voi kopioida: tunnelma. Aidosti vanha on myös kestävää: jos se on kestänyt jo pari sataa vuotta, se myös kestää todennäköisesti saman verran eteenpäin. Ja mikäli muuten olet talonpoikaista huonekalua vailla, sähköpostini kautta voi tiedustella, laitan yhteystiedot niitä tarvitsevalle.

Perintönä maku

 

Rupesin pohtimaan tuota sisustusmaku -juttua vähän enemmänkin. Eilisessä postauksessa muistelin, että itsellänikin tuo maku on ajan saatossa muuttunut selkeämpään linjaan. Väreistä on myös muissakin blogeissa ollut pohdintaa. Viimeksi tänään törmäsin Rapatun talon elämää -blogin Mintun pohdintoihin punaisesta tuolista. Kuinka paljon omaa sisustusmakua muokkaa oman lapsuuden kodin tyyli tai arvot? Tätä olen miettinyt monesti. Onko teillä jokin inhokkiväri, jota ette kotiinne huolisi? jos on, niin pohtikaapa, oliko sama väri lapsuudenkodissanne myös pannassa? Veikkaan, että aika monella saattaa jotkut tyylit tai värit periytyä kotoa. Itsellä on omasta kotoa vähän opittuna ollut, että puhtaat värit on kivoja ja murretut rumia. Esimerkiksi kirkkaan punainen (joka kotona oli pop) on itselläkin tehostevärinä ihan jees. Noita murrettuja värejä olen kyllä sittemmin aikuisella iällä oppinut itse jonkun verran käyttämään. Mulla oli itseasiassa pitkän aikaa aika vahva tiilenpunaisen värin kausi. Selkeä tyyli tulee kyllä kodinperintönä sekin, sen tunnistan selvästi. Perusta saattaa tulla kotoa ja valloillaan olevat trendit muokkaavat makua aina jotenkin. Sisustusmakukin on monen jutun summa, jotkut vaikuttimet saattavat tulla alitajuisesti lapsuudesta asti.

 

 

Eteisen täysikuu

Olen yrittänyt pitää itseni kurissa sisustushankintojen kanssa, hoitovapaalla kun olen (tiedätte varmaan ne isot tulot!!?!). No, koska mulla on kirpparilla pöytä, niin jotenkin vinksahtaneella tavalla mulla on oikeus ostaa jotain kivaa pientä. Sieltähän tulee rahaa menetettyjen tilalle. No, niinhän se kyllä onkin. Mukamas ilmaista rahaa. Käväisin moikkaamassa Margitia ihanassa Glo Interiorissa taasen ja senhän nyt tietää, ettei siitä hyvä seuraa. Sinne oli tullut kivoja sisustustauluja. Hinta ei tosiaan ollut paha (26€), koska tämä munkin mahtava kuu-printti on valmiiksi kehyksissä ja taulussa on paspiksetkin. Monesti pelkkä kehystämätön kuva on parinkympin luokkaa tai yli. Tätä ihanuutta jäi vielä yksi liikkeeseen. Oli kuulemma ollut suosittu, enkä ihmettele. Eteisessä meillä oli ennen tämän tilalla se punainen "Keep calm and carry on"-teksti. Sille pitää nyt löytää uusi paikka, ehkä yläkerrasta. Tasoilla oleva punainen kori vaihtui myös mustaan. Korissa pysyvät pyöräilykypärät siististi, mutta helposti otettavissa. Lapset jopa laittavat ne sinne pääsääntöisesti ITSE. Jotenkin selkeni eteinen näinkin pienellä jutulla, kun sen punaisen taulun poistumisella. Oikein itsekin hämmästyin, miten iso muutos on. Taulussa on teksti:"Everyone wants to be the sun that lights up your life. But I´d rather be your moon, so I can shine on you during your darkest hour when your sun isn´t around" .