Tuolin verhoilu ei ollutkaan niin vaikeaa

Haaveilin olohuoneeseen sirommasta nojatuolista jo jonkin aikaa. Vanha nahkainen tuoli oli selvästi liian iso nykyiseen tilaan, joten se sai lähteä. Jostain syystä vanhat, 50-luvun nojatuolit tuntuivat muotokieleltään juuri sopivilta. Tuon aikakauden muotoilusta löytyy ihan mielettömön kauniita ja siroja nojatuoleja teakkisine käsinojineen. Ja koska kukkaro ei ihan kestä ihanan CH-25 Lounge Chairin (Hans J. Wegner) hankkimista, metsästin huokeampia vaihtoehtoja. Torista löytyikin pitkällisen etsinnän jälkeen tuoli ihan pilkkahinnalla. Kangas oli alkuperäinen ja vaati vaihtamista. Jouset tuolin sisällä olivat myös irtoilleet, joten ihan pikkuhommasta ei ollut kyse. Härkää sarvista ja googlailemaan tuolien kunnostusohjeita. Purkasin tuolin atomeiksi. Päälliskankaat oli naulattu varmaan 200 naulalla ja jokaisen irrotin. Sisustäytteitä oli myös naulailtu huolellisesti. Irronneet jouset sai kiinnitettyä uudelleen. Tässä vaiheessa mies sai auttaa, sillä itsepintaiset jouset tarvitsivat vähän naista väkevämpää voimaa talttuakseen. Pehmusteena käytetty meriheinä ei haissut, joten sekin sai jäädä uusiokäyttöön. Meriheinäkerroksen päälle nidoin kuitukankaasta aluskerroksen ja lisäsin extrakerroksen vanulevyä istuinosaan. Uudet kankaat leikkasin vanhoja kankaita kaavoina käyttäen. Verhoilukangas on Eurokankaasta ja oli varsin edullista, vain 19,80€/m. Puiset käsinojat/jalat liimasin niiltä osin, kuin saumat olivat irronneet. Sitten hioin ja petsasin ne. Värinä oli tumma tammi. Lopputulokseen olen lähes tyytyväinen. Ja ottaen huomioon, että tämä oli ensimmäinen tuolin kunnostukseni, täytyy kyllä olla oikeasti tyytyväinen. Nyt ainakin tiedän, mitä ensi kerralla pitää tehdä paremmin, jos/kun samanlainen urakka eteen osuu. Kivaa hommaa tämä loppuviimeksi oli, eikä niin vaikeaa kun aluksi voisi ajatella.

Kuovi-tuotteiden arvonta päättyi ja Random.org arpoi voittajaksi TiinaS -nimellä osallistuneen. Onnea!