Kausitunnelmaa kahdella värillä ja arvonnan voittaja

Joulu hipsuttelee kotiin pienin askelin, pala kerrallaan. Tänä jouluna saa väriä olla enemmän, eli vihreää ja punaista mukavina ripauksina. Ostin pari neilikan oksaa, jossa on useampia kukkia samassa oksassa ja sekaan taitoin pari katajan oksaa. Jouluinen ja värikylläinen kimppu. Juhlistaa tulevaa itsenäisyyspäivää; joulua tämä kimppu tuskin näkee. Mutta katajainen kansa...jne. ymmärtänette itsenäisyyspäivään sopivan teeman. Piha on täynnä lunta ja lisää tulee, täytyy vaan toivoa, että muutaman viikon päästä joku ripe olisi maassa jäljellä, kun aatto koittaa. Ja hei, Full Moonin kanssa toteutettu pussilakana-arvonta päättyi Tuijan voittoon. Arvonnan suoritin Random.orgin avustuksella. Onnea Tuijalle vielä!

Ekotuolit pihalle

Kaunis, ekologinen, hyvä istua? Yleensä meikäläinen menee ulkonäkö edellä näissä pihakalusteasioissa, mutta nyt ei tarvi. Ekokaluste.fi toimitti meille setin, jossa tulee tämä kesä löhöiltyä mukavasti. Ekotuoleja on saatavina useissa väreissä, sekä petsattuina ja öljyttyinä, että ihan puuvalmiinakin. Meidän tuolit ovat mustat petsatut ja materiaalina mänty. Tyylillisesti on vaikea keksiä paikkaa, minne nämä ei sopisi. Näissä kun on hitunen uutta ja hitunen vanhaa. Ja se istumamukavuushan onkin sitten ihan omaa luokkaansa, uskokaa pois. Koska puuosat on liitetty toisiinsa köydellä, se tekee tuolista mukautuvan. Meillä on vielä lisämukavuutta tuomassa myös niskatyynyt sekä Lilli-rahi, jota voi pienenä apupöytänäkin käyttää. Aurinko paistaa oikeastaan koko päivän tähän kohtaan pihaa, jossa tuolit ovat, joten kesän paras paikka on nyt tässä. 

Tuoleja valmistetaan viidestä puulajista: koivusta, männystä, tammesta, lehtikuusesta ja tervalepästä. Kaikki materiaalit tulevat siis läheltä, eivät sademetsistä ja kestävät meidän ilmastoamme. Hamppuköysi kestää puun elämistä, toisin kuin yleisesti puukalusteissa käytetyt metalliosat. Petsatut tuolit kannattaa öljytä, mutta esimerkiksi lehtikuusesta valmistettu tuoli menee sellaisenaan ulkokäytössä ja saa pintaansa ajan kanssa kauniin harmaan sävyn.

Yhteistyössä: Ekokaluste

Jakkara, jota ei jätetä

Mietin tässä joku päivä sitten, että mikä huonekalu on kulkenut matkassa kauiten. Lähes kaikki huonekalut ovat vaihtuneet matkan varrella, jotkut jo useampaan kertaan. Vanhin on tämä jakkara. Se muuten taitaa iällisestikin olla vanhimmasta päästä, mitä meillä on. Tarkkaa ikää en kyllä osaa edes ruveta arvailemaan, mutta varmasti 1940-luku tai vanhempi voisi olla lähellä totuutta. Tämä  löytyi joskus muinoin  Seinäjokelaisesta osto- ja myyntiliikkeestä. Silloin ei nykyisenlainen kirppiskulttuuri ollut vielä voimissaan, vaan näissä kaikenlaista romua ja aarretta myyneissä osto- ja myyntiliikkeissä tuli käytyä silloin. Sitäkään liiketta ei enää ole ollut vuosiin olemassa. Olen tästä jakkarasta joskus tainnut kertoakin jossain kirppislöytö-postauksessa, mutta kerrataan taas. Jakkara oli alun perin turkoosi ja maalasin sen sitten vanhan vihreäksi ja taiteilin kanteen vielä vaaleansinisiä kukkia. Kyllä, juuri näin! Tuoli vietti muutamia vuosia varastossa, ja päätyi taas mustan maalikäsittelyn jälkeen sisätiloihin. Jakkara on kunnon puuta ja kaunis kun mikä. Vähän rosoinen, silleen sopivasti.

Tällaista tänään

Harmaa päivä ulkona, tihkuttaa vettä silloin tällöin eikä auringosta ole tietoakaan. Omakin energia tuntuu tällaisina päivinä olevan nollassa. Ei huvittaisi oikein mikään. Kotonakaan ei ole sisustettu juuri ollenkaan. Ulkona sentään aloittelin eilen terassien hiomista, ne kun pitäisi pintakäsitellä lähiaikoina. Taitaa ulkosisustusta olla tiedossa lähiaikoina vähän enemmänkin, sen verran työläitä projekteja on muutama odottelemassa tuolla pihalla. Muurikivinen istutusallas, lavasohva (joka oli jo viimekesänä projektilistalla!) sekä tuo terassien käsittely. Viimeksimainittu nyt ainakin vie muutaman päivän kun pohjalla oleva lakka pitää hioa öljyn tieltä pois. Ehkä tänään saakin vähän laiskottaa ja kerätä energiaa noihin hommiin.  Riippapihlajaan, joka viimekeväällä istutettiin, näyttäisi jo olevan tulossa lehtiä. Samoin sisällä maljakossa oleviin koristeomenan  oksiin, jotka pelastin jänön syömästä oksasta.

Kauan etsitty täydellinen kermanekka, joka tuli vastaan tuplana

Onko teilläkin sellainen kermanekka osana kahviastiastoa, joka kaadettaessa valuttaa osan maidosta tai kermasta aina pöydälle? Meillä on, ollut jo muutama sellainen. Teeman nekka valutti, samoin toisen astiaston, jonka nimeä en nyt saa päähäni millään. Kahvikuppineuroosin sisar voisikin olla nekkaneuroosi; "Valuttaako tuo nekka ja likaanko nyt tuon perintöliinan..." . Toinen asia, mitä olen moittinut omissa kermanekoissani on koko. Jos pöytä on täynnä väkeä, niin puolessa välissä kierrosta nekkaa saa jo olla täyttämässä. Miksi ne on niin pieniä? Olen käyttänytkin ihan muita kannuja näitä virkoja hoitamaan. Valkoista mulla ei ole ollut ja sitä olen eniten kaivannut. Kirppiksellä sattui silmään sellaisessa vähän räytyneessä puisessa telineessä oleva setti, jossa oli keraamiset sirottimet ja ilmeisesti öljylle ja etikalle kannut, joissa oli puiset korkit. Korkit olivat myös huonossa kunnossa. Kannut ovat ihan täydelliset kermanekan asiaa hoitamaan ja nokka oli näissä mitä mainioin, samoin koko. Ihan mahtava löytö, ja kaksin kappalein. Samalla reissulla löytyi Tine K:n kiva harmaa fasettihiottu maljakko. Eikä maksanut kun muutaman euron kaikki yhteensä. Tätä voi jo pitää hyvänä kauppana. Tuo puinen alusta syntyi muuten ylijäämäpalasta, joka sahattiin siitä mun pölkystäni. Maalasin yläpinnan valkoiseksi. Ihan hauska pieni koroke asetelmille tai kukille. Korkkiset alusta ovat Ikean tuliaisia.

Tuunaa kello DIY

Tänään tuli taas ihan puskista tällainen tuunausidea. Kiitos vaan House&Koti -blogin Sikelle viimeisimmästä postauksesta Tukholman huonekalumessuilta. Joukossa oli kuva, jossa oli vähän samantyylisiä kelloja. Ihastuin heti niiden pelkistettyyn muotoon. Peilejä tällä samalla idealla onkin näkynyt paljon blogimaailmassakin. Tämä oma tuunaukseni ei ole ihan niin pelkistetty kuin nuo messujen ihanuudet, mutta idea on sama ja samalla sain viimein jonkun järkevän käyttötarkoituksen varastossa olleelle korkkipaperille. Tätä varten se tuolla odotti käyttöä! Remmin tein vanhasta nahkapunosvyöstä, joka on ihan sopivan pituinenkin. Liimasin korkin suikaleet kellon ympärille askarteluliimalla ja vyön kelloon kuumaliimalla. Toki kello on seinässä omalla naulallaan ja remmi omalla. On vähän vakaampi tekele näin, eikä joku yö tarvitse herätä kauheaan räminään;) Kellon alla on muuten Hayn pöytä, joka on siinä vähän niin kuin odottamassa viimeistä paikkaansa. Meneehän se itse asiassa tuossa takankin vieressä oikein hyvin. Katsotaan nyt, mihin se päätyy lopullisesti.

Mikä on sinun horoskooppikukkasi?

Katsokaa, minkä ihanan kimpun pikkuisemme sai syntymäpäivänään?! Niin herkkä on tuo pieni (kirsikan?)kukka tuossa oksassa. Ja kauniit sävyt. Tällainen kimppu sopisi koristamaan vaikka kastepöytää. Itsellä tuli tästä kumpusta mieleen Geisha-suklaa :) Kukkaset ilahduttavat kyllä aina, poikkeuksetta. Silti niitä tulee itsekin muille vietyä harmittavan vähän muuten kuin juhlapäivinä.

Minulle tupsahtaa sähköpostiin silloin tällöin Kauppapuutarhaliitolta kukka-aiheisia tiedotteita ja tänään vilkuilin heidän sivujaan vähän tarkemminkin. Tiesittekö, että jokaisella horoskoopilla on omat kukkansa? En itse ollut tiennyt tätä. Ajatushan on varsin kiva, jos vaikka synttärikimppuun valitsee ihan nimikkokukat. Saa personoidumman kimpun, joka koskettaa vastaanottajaa varmasti vieläkin enemmän. Itselleni osuu neilikka, mistä kyllä tykkäänkin. Tässäpä lista teillekin näistä horoskooppikukista:

Kauris – tulppaani
Vesimies – neilikka
Kalat – iiris
Oinas – hajuherne
Härkä – kielo
Kaksoset – orvokki
Rapu – unikko
Leijona – ruusu
Neitsyt – lilja
Vaaka – päivänkakkara
Skorpioni – krysanteemi
Jousimies – hyasintti

p.s. Onhan se ystävänpäiväkin tulossa...

Paljon melua Nappulasta

Tähän asti olen ihaillut näitä Iittalan Nappuloita vaan muiden blogeissa. Siinä mielessä ihan outo tapaus tässä blogimaailmassa vissiin. En vaan ole malttanut ostaa, kynttiläkippoja ja kynttilänjalkoja kun kotoakin kyllä löytyy. Mutta tottahan se on, että tällä on ihan koristearvoa. Kaunis muotoilu. Vaan enpä olisi arvannut, että kun ensimmäinen Nappula meille tulee, se on pastellisävyinen vihreä. Halvalla kun sai, tämä vanha virsi. Halpa-Hallissa hinnaksi jäi 7€. Ajattelin ensin, että suhautan sen sprayllä mustaksi, mutta kun se tuossa pöydällä on kököttänyt, en ole enää ollenkaan niin varma sen lopullisesta väristä. Se on alkanut vakuuttaa mut ihan omana itsenään, juuri sellaisena kuin on. Ja mikä oudointa, sain vision vihreästä matosta olkkariin, HÄRREGUUD! Mitä mulle tapahtuu?!!
(ja loppuvisailuna: kuka löytää ensimmäisenä punaisena loistavan yövalon viimeisestä kuvasta? Tämä oli ihan tarkoituksella piilotettu tuonne;)

Perintönä maku

 

Rupesin pohtimaan tuota sisustusmaku -juttua vähän enemmänkin. Eilisessä postauksessa muistelin, että itsellänikin tuo maku on ajan saatossa muuttunut selkeämpään linjaan. Väreistä on myös muissakin blogeissa ollut pohdintaa. Viimeksi tänään törmäsin Rapatun talon elämää -blogin Mintun pohdintoihin punaisesta tuolista. Kuinka paljon omaa sisustusmakua muokkaa oman lapsuuden kodin tyyli tai arvot? Tätä olen miettinyt monesti. Onko teillä jokin inhokkiväri, jota ette kotiinne huolisi? jos on, niin pohtikaapa, oliko sama väri lapsuudenkodissanne myös pannassa? Veikkaan, että aika monella saattaa jotkut tyylit tai värit periytyä kotoa. Itsellä on omasta kotoa vähän opittuna ollut, että puhtaat värit on kivoja ja murretut rumia. Esimerkiksi kirkkaan punainen (joka kotona oli pop) on itselläkin tehostevärinä ihan jees. Noita murrettuja värejä olen kyllä sittemmin aikuisella iällä oppinut itse jonkun verran käyttämään. Mulla oli itseasiassa pitkän aikaa aika vahva tiilenpunaisen värin kausi. Selkeä tyyli tulee kyllä kodinperintönä sekin, sen tunnistan selvästi. Perusta saattaa tulla kotoa ja valloillaan olevat trendit muokkaavat makua aina jotenkin. Sisustusmakukin on monen jutun summa, jotkut vaikuttimet saattavat tulla alitajuisesti lapsuudesta asti.

 

 

Vitriini

Korkki on materiaalina taas täällä. Omaa silmää se miellyttää enemmän ja enemmän, samoin kuin puu yleensäkin. Näinkö se sisustusmaku muuttuu, hiljalleen ja salakavalasti? On meillä ennenkin ollut puuta: kirsikan väriset hyllyt ja sohvapöytä. Eikä ihan selkeä tyyli ole aina ollut meilläkään valloillaan. On kuulkaas oltu kallellaan maalaisromanttiseen ja rahdattu maitotonkkia pihalle ja ruutuverhoja ikkunaan. Nyt taas tuntuu, että jotain pehmentävää saa olla juurikin puun muodossa.  Iittalan kaunis Vitriini-rasia ihastuttaa korkkisella alaosallaan. Sopivasti kontrastia materiaalien vastakohdissa. Lämpöä ja kovuutta. Ja on tuolla autotallissa taas yksi projekti odottamassa, puuta sekin siinä alkukantaisimmassa muodossaan.

Kotihommia (tai niiden suunnittelua)

Tänään pitäisi löytyä sellainen superenergiapiikki siivoukseen. Joskus tuntuu, että se homma käy sukkelaan ja leikiten ja silloin jos homma ei huvita, niin se ei todellakaan huvita. Nyt ajattelin, että otan sellaisen spurtin niin saa sitten viikonlopun nautiskella ja olla möllötellä. Meillä ei varsinaista siivouspäivää ole, kotosalla kun olen joka päivä. Ja toisaalta taas, joka päivä tuntuu olevan siivouspäivä. Eikö imuriinkin voisi laittaa sellaista piirturia mitä raskaan kaluston kuljettajilla on? Ettei väsytä itseään liikaa... Tai sellainen saldorajoitus: "Nyt on kuulkaas tämä laite ollut päällä tällä viikolla jo xx minuutteja, joten sitä voi käyttää seuraavan kerran vasta ensi viikon tiistaina." Toiveajattelua. Ehkä rupean hommiin, kun jutut alkaa olemaan tätä tasoa. Tuo hauska kangaskori löytyi Minimanista alesta. Katselin sitä jo ennen joulua, mutta en sitten ostanut. Nyt oli yksi jäljellä ihan vaan mua odottamassa. Sisäpuoli on vahattu, joten menee mukavasti vaikka leipäpussukkana.