Mietin tässä joku päivä sitten, että mikä huonekalu on kulkenut matkassa kauiten. Lähes kaikki huonekalut ovat vaihtuneet matkan varrella, jotkut jo useampaan kertaan. Vanhin on tämä jakkara. Se muuten taitaa iällisestikin olla vanhimmasta päästä, mitä meillä on. Tarkkaa ikää en kyllä osaa edes ruveta arvailemaan, mutta varmasti 1940-luku tai vanhempi voisi olla lähellä totuutta. Tämä löytyi joskus muinoin Seinäjokelaisesta osto- ja myyntiliikkeestä. Silloin ei nykyisenlainen kirppiskulttuuri ollut vielä voimissaan, vaan näissä kaikenlaista romua ja aarretta myyneissä osto- ja myyntiliikkeissä tuli käytyä silloin. Sitäkään liiketta ei enää ole ollut vuosiin olemassa. Olen tästä jakkarasta joskus tainnut kertoakin jossain kirppislöytö-postauksessa, mutta kerrataan taas. Jakkara oli alun perin turkoosi ja maalasin sen sitten vanhan vihreäksi ja taiteilin kanteen vielä vaaleansinisiä kukkia. Kyllä, juuri näin! Tuoli vietti muutamia vuosia varastossa, ja päätyi taas mustan maalikäsittelyn jälkeen sisätiloihin. Jakkara on kunnon puuta ja kaunis kun mikä. Vähän rosoinen, silleen sopivasti.
Jakkara, jota ei jätetä
torstai 21. huhtikuuta 2016
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ihastuttava jakkara!
VastaaPoistaMeinaan aina sanoa, että se on lypsyjakkara, mutta sais olla aika honkkeli lehmä, jota lypsää:) Kiva se on.
PoistaOnpas kaunis ja siro jakkara!
VastaaPoistaOn se jotenkin sellainen huomaamaton, mutta silti kiva.
PoistaKyllä tuollaisesta ihanuudesta joka sopii ihan minne vaan, kannattaakin pitää kiinni 😊
VastaaPoistaTotta, vaikka välillä se olikin jo varaston puolella, mutta se johtui siitä vanhasta väristä. Onneksi en silloin laittanut pois, vaikka meinasin kyllä:)
PoistaKaunis jakkara ja aikaansa nähnyt, hyvä edelleen!
VastaaPoistaJa tuon päällä kiikkuen saa tavaraa kyllä otettua TOSI korkealta:)
Poistaon kyllä kiva :) minusta se on jotenkin tosi mukava, jos jotkut honekalut oikeasti kulkevat kauan mukana, lisää tunnearvoa kovasti.
VastaaPoistaTotta, vanhoilla tavaroilla ja taloilla on sielu:)
Poista