Mehiläispesä -keittiön uudet verhot

Syksyn tulon aavistaa elokuisista kuulaanviileistä aamuista, joissa on jo kolkon kylmyyden tuulahdus. Pimenevät illat saavat kaipaamaan pesämäisyyttä kotioloihin. Keittiön sisustuksessa se tarkoittaa verhojen paluuta. Ihastuin Marimekon Mehiläispesä-kuosiin. Kangas oli alennuksessa kesällä, joten ostopäätös oli helppo. Kuosin keltainen sopii keittiön koreihin, joita olen hamstrannut sinne muutaman. Ja ihan kuin tämän kesäinen ampiaisten vallankumous tuolla pihan puolella ja tämä verholöytö ei olisi tarpeeksi, löysin kierrätyskeskuksesta kerrassaan makean retrolautasen. Pohjassa lukee "Honeycomb", eli ampiaisissa pysytään. Sopii teemaan! Syksy saa tulla, olen valmis.

Alesta löytynyttä

Pakkanen ja lumikin tulivat vihdoin pitkän mustan kauden jälkeen. Valoa tuntuu olevan sisällä enemmän, mikä tuntuu vaihteeksi niin ihanalta. Joulukoristeet on hävinneet pääosin ja siltä seisomalta taas on valloillaan pientä uudistusintoa ja ideaa pukkaisi vaikka mihin juttuihin. Onko tuttua teillä muilla, vai olenko ainoa villiintynyt?! Pysytään nyt aisoissa kuitenkin, ainakin jossain määrin. No se haaveilemani Marimekon verho tuli, Kaivo-kuosilla. Onhan se nyt loogista, jos Veljekset Keskisellä käydessämme se oli siellä alennuksessa, että silloin sitä otetaan ja käytetään joululahjarahoja näin pitkäikäiseen tuotteeseen. Jokaisen hankinnan saa aina kuulostamaan tosi tarpeelliselta ja järkevältä ;) Toinen alelöytö tuli vastaan K-raudassa, jossa kaikki Cellon sisustustuotteet olivat -30%. Musta peili (teko)nahkaremmeineen näyttää kivalta tuossa olkkarin seinällä. 

Verhopohdiskeluja

Olen huomannut viimeaikoina hitusen pehmentäneeni kontrasteja kodissamme. Kova mustavalkoinen ei välttämättä aina olekaan se mieluisin vaihtoehto (vaikka tietyt asiat pysyykin mustavalkoisina). Olen pähkäillyt olohuoneeseen verhoa jonkun aikaa. Ajattelin, että talven tullen tuossa terassille vievän oven edessä voisikin olla jotain. Muut ikkunat ovat sellaisissa paikoissa, että ne eivät verhoa kaipaa. Vaihtoehdot, joita mietin, ovat olleet Marimekon mustavalkoiset Lokki tai Kaivo. En kuitenkaan ole raaskinut ostaa niistä kumpaakaan ensinnäkään sen takia, etten ole päättänyt, kumpaa kuosia haluan, mutta myös siksi, että mitä jos se tuntuukin ihan liian hallitsevalta ja kovalta oli kuosi kumpi tahansa? Pitäisi saada koittaa, että tietäisi. Nyt siellä on samanlainen verho, jonka näittekin edellisessä postauksessa pöytäliinana. Ihan kiva ja luo pehmeyttä tilaan, mutta onko tuo liian tumma? Äh, pitkän, kaksi vuotta kestäneen verhottoman olohuoneen jälkeen nyt tuntuu olevan taas tottumisvaikeuksia. Käänsin tuon villamatonkin toisin päin talveksi ja sekin on nyt tummempi, kuviot kun ovat toistensa negatiiveja eri puolilla. Jos jollakin on myynnissä muuten tuota Kaivoa tai Lokkia mustana ja n.220 cm pitkänä verhona, niin olen kyllä kiinnostunut ostamaan!!!

Pysykäähän kuulolla, sillä blogiin on tulossa mukava arvonta ehkä jo pikemmin kuin arvaatkaan!

Ja tulkoon verhot, ja verhot tuli

No kauanhan se verhoton keittiö sai olla... Sunnuntaina innostuin iltasella kaivamaan ompelukoneen esille ja neuloin verhot valmiiksi. Miksiköhän se puolalanka aina loppuu kesken ja joka kerta saa ruveta puolaamaan kesken ompelemisen?! Kangashan on siis Marimekon "Sylvia", jonka jo kesällä löysin alesta. Ikkunoita on niin huono kuvata vastavaloon, mutta kyllä näistä kuvista jotain vihiä lopputuloksesta saa. Tulilatvan ostin pöydälle, josta on taas iloa pitkään. Mustalla sisalilla sai näppärästi peitettyä kukan istutuspurkin niin, ettei se näy tuosta laakeasta ruukusta. Ja vähän havujakin jo toin sisälle, varma syksyn merkki. Meidän pihakatajassa oli häiritsevästi törröttävä oksa, joten leikkasin sen parempaan käyttöön. Aina välillä haaveilen liinasta tuohon pöydälle, mutta ei se kyllä pikkulapsiperheessä toimi kauhean hyvin ja toisaalta rakastan kyllä tuota pöydän patinoitunutta pintaakin. 

Saanko esitellä: Sylvia

Meinasin lykätä tätä postausta vähän myöhemmälle, enkä ollenkaan ahdistella teitä vielä millään syksyisillä jutuilla, mutta koska nämä kuvat oli jo valmiina ja tänään on lähtö mökille, niin muuta en tähän hätään saa. Taannoisella kesälomareissulla (siitä kuullaan viiielä muutaman kerran) Marimekon outletista minulle vilkutteli alepöydästä houkutteleva kangas. Syksyyn ihan täydellisesti sopivaa pullonvihreää ja sammalenvihreää. Keittiön verhomatskua? Ehdottomasti. Huomasin kankaan ensin Ikaalisten Kompissa olevassa liikkeessä 15€/m, mutta jätin sen kuitenkin, kun olen yrittänyt näitä extemporeostoksia oppia välttelemään. Monasti joku ihan mahtava juttu ei sitten olekaan muutaman tunnin päästä enää hyvä, pitäisi saada miettiä. Seuraavana päivänä käväisin sitten Ideaparkin Marimekolla ja tadaa, sama kamgashan se siellä odotti 10€/m. Ihan selvä merkki! Kangas on Masaru Suzukin "Sylvia". Aivan ihana kuosi, ja ihmettelen, miten tämä on jäänyt itseltäni ihan huomiotta, ihan uusi tuttavuus, vaikka on jo muutaman vuoden takaa. Nyt semisti harmittaa, kun kangasta tuossa pöydällä levittelin, että olis toiminut hienosti myös pöytäliinana joulupöydässä...

Ja älkää ystävät nyt ahdistuko kaikesta tästä syksyn (ja herraparatkoon taisin mainita joulupöydänkin) mietinnästä, pihalla on täysi kesä vielä. Unohtakaa kaikki mitä sanoin;)

kuva: Marimekko

verholöytö yläkerran aulaan

Yläkerran aula on jäänyt vähän "huonolle hapelle" muuton jälkeen. Sinne roudattiin vanha olohuoneen sohva ja paikan löysi myös ennen makuuhuoneessamme ollut tasakantinen arkku. Verhoja ei ollut. Tila on ollut meillä se paikka, jonne ne vanhat huonekalut sijoitetaan, joista ei vielä malta luopua.  Nyt Anttilan alesta silmiin pisti laskosverhot mitättömällä 5€:n hinnalla. Kyllä nuo verhot tekevät vaan paljon. Yläkerta on nuorison valtakuntaa ja tila on nyt vielä mukavampi viettää sateista päivää (ja niitähän tuntuu riittävän) Aku Ankkaa lueskellen.

Verhot keittiöön

Alkoi jo tuo jouluksi hankittu keittiön verho ahdistaa ja tuntua synkältä. Siispä paluu kevätverhoihin.
Viimevuotinen Marimekon kangas miellyttää edelleen silmää eli uutta ei onneksi tarvinnut hankkia.
Perinteinen roikkuva kappa tuntuu jotenkin liian "hörsöiseltä", joten olen yleensä tehnyt kapasta
ns. valelaskosverhon. Kankaan alareunaan olen teipannut ihan ILMASTOINTITEIPILLÄ (!) kankaan
levyisen putken, joka rullataan etupuolelle sopivaan korkeuteen. Verhokiskosta olen sitonut molemmille puolille nauhat lenkiksi, joka pitää verhon ja putken oikealla korkeudella ja näyttää siis myös rullakaihtimelta.

 Keittiön pöytä teetettiin puusepällä, kun sopivan vanhan oloista ei kaupoista löytynyt ja
oikeasti vanhoissa on usein niin koristeelliset jalat. Tässä on käytetty vanhaa lautaa kannessa ja mitat on juuri oikeat.

Herneen versot hujahtivat nopeasti pituutta. Ne maistuvat vaikka leivän päällä ja ovat kyllä kivan näköisiäkin.

Hyvää viikonloppua kaikille,

Mari