Mitä on sisustuksen kerroksellisuus?

 Mikä tekee kodista ja sisustuksesta kotoisan? Mikä kiinnostavan? Joskus se on asia, jota ei edes pysty määrittelemään. Koti on aina asujansa näköinen ja jokaisen koti on sellainen millaiseksi sen haluaa rakentaa, mutta SE fiilis tulee kerroksellisuudesta, asioista jotka kertovat elämästä ja huokuvat tarinoita tai rikkovat sopivasti täydellistä harmoniaa.  Hienon kodin sisustuksen saa ostettua kaupasta ihan uutena, mutta sielua sille ei. Toki uusillakin tavaroilla voi kerroksellisuutta rakentaa, silloin keinona on harmonian rikkominen jollain hieman yllättävällä asialla kenties tai tietty leikkisyys, mielestäni tällaisetkin aspektit luovat kerroksellisuutta, pääasia on, että sisustus ei ole tasapaksua ja liian ilmeistä ja  päälleliimattua. Tavaran ei siis tosiaankaan tarvitse olla KIRJAIMELLISESTI vanhaa ollakseen  mielenkiintoista. Itse huomaan viihtyväni paikoissa, joissa on jotain vanhaa uuden rinnalla. Rakastan vanhan puun epätäydellistä pintaa ja vähän kuluneita tavaroita. Niillä on aina historia, jota pitää arvostaa. Pidän  myös uusista, hienoista huonekaluista, enkä vastusta uuden ostamista tosiaankaan, kunhan ne sopivat yhteen ja luovat kokonaisuuksia yhdessä muiden tavaroiden kanssa. Ihailen taitavia sisustajia, jotka rakentavat kekseliäitä, kerroksellisia tarinoita koteihinsa ja näkevät kauneusarvoa tavaroissa, jotka joku toinen voisi heittää romukoppaan. Ihailen myös erityylisiä sisustuksia, pidän yhtälailla modernimmasta kuin runsaammastakin tyylistä, mutta aina sitä huomaa itse viihtyvänsä tietyntyylisessä, joka tuntuu omalta, tiedätte varmaan mitä tarkoitan? Nytkin olen kuvissa ihastunut runsaisiin kirjahyllyihin, joissa on hyllyjen täydeltä kirjoja ja tavaraa vaikka koko seinän täydeltä. Ne näyttävät kotoisilta, mutta silti epäilen viihtyisinkö siltikään itse sen äärellä ja tulisiko minulle kauhea tarve "selkiyttää" tilaa raivaamalla tavaraa... Mutta tämä onkin sitten jo toinen tarina ja ongelma..

Minulla on uutena hankittujen huonekalujen rinnalla monia kirppiksiltä hankittuja tavaroita, mutta myös esimerkiksi isovanhemmilleni kuuluneita tavaroita. Ne ovat tietysti aina tunnearvoltaan suuressa asemassa ja rakkaita siksi. Toiset ovat muuten vaan vanhoja, mutta kivoja muuten. Nyt olen rakastunut selkeäntyylisiin, n. 50-60 lukujen senkkeihin, sellainen olisi ihana, mutta tilaa ei kyllä ole, joten pitää toistaiseksi ihailla niitä muiden kodeissa.

Rohkeutta sisustamiseen ja nähkää kauneus ja yllätyksellisyys vanhoissakin tavaroissa!