Kuuluu kesään

Kaikki on vähän etuajassa tämän ihmeellisen ihanan lämpökauden ansiosta. Mansikkasatokin on jo kesäkuun alkupuolella valmis, nam! Myös koiranputkea puskee jo ojien reunoilla. Se kuuluu kesäiseen kukkakimppuun! Kauniit, raikkaan vihreät lehdet ja herkän rönsyävät kukat, siinä on niittyleinikin ohella suomen kesä kiteytettynä. On se mahtavaa, kun olemme tavallaan saaneet nauttia ihan superkesästä ja itse kesäkuukaudet ovat vielä edessäpäin. Innostuin vähän sisällä muuttelemaan sisustusta, vaikka ulkona on tullut se vähä vapaa-aika melkein oltuakin. Kodinhoitohuoneessa ollut Ebba Masalinin opetustaulu -juliste niittyleinikki-aiheella sai tulla keittiöön ainakin kesän ajaksi. Raivasin tilaa tuohon tason päälle vähän enemmän, siihen kun oli kertynyt tavaraa aika lailla. Seinäjoen kierrätyskeskuksesta löytyneitä koreja tulee käytettyä niin koristeina, kuin hedelmille ja muillekin tavaroille säilytyspaikkoina. Korit ovat muuten uusina suhteellisen kalliita, mutta käytettynä hinta saattaa olla alle euronkin luokkaa. Mukavaa alkavaa viikkoa!

Otoksia pihalta ja pizzaa grillissä

Pari postausta sitten olin lähdössä katsomaan, löytyisikö mustaa petuniaa täältä meiltä päin. Löytyihän niitä. Nyt olen ne laittanut amppeleihin limenvihreän suikeroalpin kanssa. On kyllä tehokas väripari ja kunhan taimet vielä tuosta kasvavat niin aika kivalta näyttää.  Luonto on nyt tuoreimmillaan ja kauneimmillaan. Kyllä kelpaa pihalla ahertaa. Kaikki kukat taitaa ollakin nyt hankittuna, ellei mitään extempore ostoksia tule vielä. Testattiin myös uusi pizzakivi, josta tuli yhtäkkiä ihan must-hankinta, kun tajusin, että sillähän voi grillissä tehdä pizzaa. Ensimmäiset pizzat olivat hyviä, ainoastaan ulkonäkö vähän kärsi. Pizzataikinalätyn (täytetyn) siirtäminen tuohon kivelle ei ollutkaan ihan niin helppoa. Täytteet seilasivat ja lätty sai vähän uutta muotoa, mutta lopputulos oli mitä herkullisin. Ensi kerralla otetaan reilummin jauhoa käyttöön, kyllä se pizzan paistajan ura tästä urkenee vielä!

Minä, äiti

Reilut kolmetoista vuotta sitten tulin äidiksi ensimmäisen kerran. Olin siihen niin valmis henkisesti, ettei mikään pelottanut. Näin jälkikäteen, kaksi lapsea lisää saaneena, sitä muistelee vähän pieni hymy huulilla, miten neuroottinen sitä oli kuitenkin kaiken uuden edessä. Olen varmasti paljon rennompi äiti tiettyjen juttujen suhteen, kuin esikoisen kanssa. Toisaalta joidenkin juttujen suhteen mikään ei ole muuttunut. Kolmevuotiaan railakkaat kiukkukohtaukset asiasta kuin asiasta (vaikkapa väärät Ryhmä-Hau kalsarit jalassa) saavat pinnan kiristymään jossain vaiheessa. Vannon lapselle leikkikentältä poislähdön aikaan, etten ENÄÄ IKINÄ lähde hänen kanssaan minnekkään, kun lapsi ei suostu pyörän selkään. Kypärääkään ei saa laittaa, koska se on "tyhmä". Kuuden oktaavin kirkuminen saa ohikulkijat katsomaan kulmien alta. Selvitään kotiin loputtomien suostuttelujen ja harhautusten jälkeen. Jos jotain olen oppinut, niin sen, että kiukkukohtaus ei mene ohi vastaan kiukkuamalla vaan ovelilla harhautuksilla ja antamalla aikaa. Silti kamelinkin selkä katkeaa välillä, eikä näiltä yhteentörmäyksiltä voi välttyä. Huono omatunto ja morkkis seuraa itselle aina jälkikäteen, kun omaa ääntä tulee korotettua. Huono äiti -syndrooma on ikuinen seuralainen. Vanhempien lapsien kanssa on eri ongelmat. Varsinainen murkkuikä ei ehkä ole päällänsä vielä, mutta kommunikointi tuntuu olevan hyvin yksipuolista nykyään, kysymyksiin yleisin vastaus kun tuntuu olevan "ehkä" tai " en tiiä". Pätee sekä vanhimpaan poikaan, että keskimmäiseen tyttöön. Toivon, ettei yhteys katkea, vaan jossain kohtaa vanhempien kanssa voi taas keskustella asioista. Vaikeaa on antaa itsenäistymiseen kasvavalle lapselle rauha tehdä sitä kasvuaan. Olla sekaantumatta liikaa, mutta sekaantua tarpeeksi. Jos tiedätte mitä tarkoitan. Silti en vaihtaisi tätä mihinkään muuhun. Rakkaus omia lapsia kohtaan on jotain niin isoa, ettei sille löydy sanoja. Olen saanut maailman ihanimmat lapset ja siitä olen kiitollinen.  Ihanaa äitienpäivää!

Vihertää sisällä ja ulkona

Nyt on nähty västäräkki näillä leveysasteilla, eikös se tarkoita, että kesään on vaan vähäsen aikaa? Saako jo istuttaa kukkia ulos, saahan? No, olen jotain laittanut, kenties luonnon lakeja uhaten. Koska ensi viikolle on luvattu mahtikelejä, luotan siihen, että ne pienet taimiraukat selviävät. Aion tänään käydä vielä taimistolla bongaamassa, josko olisi tarjolla mustaa petuniaa. Näin jossain niin hienon kuvan amppelista, johon oli sekoitettu tuota mustaa petuniaa, tummaa värinokkosta ja valkoista lumihiutaletta. Pakko kokeilla! Kyllä sisätiloihinkin on uusi viherkasvi tullut. Itseasiassa tuo ruukku tuli hankittua ja siihen piti joku sopiva vihreä hankkia. Kilpipileaa olen tähän asti ihaillut Instan ihmeellisessä maailmassa, mutta kun se nyt tuli vastaan, niin juuri oiva kasvi tähän betoniruukkuun, vai mitä? Mukavaa kevätpäivää ja ihanaa (ja lämpöistä) tulevaa viikkoa, sormet multaan vaan!

Vappua!

Kolmen päivän minivappuloma on alkanut ja aion kyllä ottaa vähän rennommin. Hektisen arjen keskellä on pakko välillä heittää aivot narikkaan ja kuunnella ihan vaikka linnun laulua. Muuten alkaa kroppa ja mieli käydä ihan ylikierroksilla. Vappu on hyvä syy (taas) vähän herkutella. Kerran vuoteen tulee munkkeja tehtyä juurikin vappuna. Ihan parhaita tuoreeltaan! Simakin onnistui tänä vuonna erinomaisesti. Suunnitelmissa on grillatakin, vaikka säät eivät taida ihan suosia ulkona syömistä vielä. Maistuuhan se grilliruoka sisälläkin. Mukavaa vappua, muistakaa nauttia!

Hodarit ja valkosipulicoleslaw vapuksi

Heippa taas. Lumet on sulaneet ja pohjanmaa tulvii. Kevät on siis virallisesti täällä. Vappukin on kohta ovella. Näin aikuisiällä ruoka on se juttu, joka kuuluu oleellisesti kaikkiin juhlapyhiin. Vappuna syödään vähän rennommin kuin muina juhlapyhinä. Hodarit on helppoja ja nopeita, sekä maistuvat kaikille yleensä. Ne on myös helppo täyttää itse jokaisen ruokailijan. Väliin voi toki laittaa mitä vaan omien makumieltymysten mukaan. Helppo valkosipulinen coleslaw antaa mehevyyttä tälle herkulle. Coleslaw on perinteisesti valmistettu kaalista, mutta jos salaatti syödään saman päivän aikana, myös jäävuorisalaatti käy oivasti, eikä ehdi vetistyä. Ja nakin päälle tietysti roimasti sinappia. Pyöräytin sämpylät itse sämpyläjauhopussin ohjeella. Mikään ei ole herkullisempaa, kuin rapeakuoriset, tuoreet sämpylät. Nämä hodarit hävisivät nopeasti parempiin suihin:)

Helppo valkosipulicoleslaw:

Puolikas jäävuorisalaatti suikaloituna
Kaksi porkkanaa raastettuna
2-3 valkosipulinkynttä puristettuna
1prk kermaviiliä
1/4 teelusikka valkopippuria
suolaa
mustapippuria rouheena

Sekoita aineet keskenään ja anna maustua ainakin tunnin verran

My boy

No nyt hellitään meitä oikein kunnolla. Ulkona on niin superihana sää, että tekisi mieli jo istutella kukkia. Toki tuo maassa sitkeästi oleileva lumipeite vielä hidastaa hommia;) Harvoin on saanut auringossa oleilla pihassa lähes t-paitasillaan ja silti hanki ympäröi nurmikolla. Mutta sulaa se pois nyt nopeasti! Olen innostunt kylvämään taas siemeniä ja alkuun ovatkin päässeet hyvin. Katsotaan nyt saanko ne selviytymään kesään asti. Kirppiskierrosta tein myös joku päivä sitten ja löysinkin oikein ihanan pienen pojan sieltä. Olen haaveillutkin jonkinlaisesta patsaasta, ja nimenomaa pelkästä päästä. Siellä se oli odottamassa. Ja tästä tulee kyllä ihan oma nuosimmaisemme mieleen, joten entistä mieluisampi sitä myöten. Kiva lisä sisustukseen.