Pääsiäistä pienin elein

 Viikko pääsiäiseen, rairuoho on kasvatettu! Kerrankin ajoissa. Tavanomaisesti herään ajatukseen siinä vaiheessa, kun on melkein liian myöhäistä. Aina olen kuitenkin ehtinyt. Laitoin muuten sekä rairuohoa, että vehnänorasta samaan aikaan, ja mattimyöhäisille tiedoksi; rairuoho itää nopeammin, parissa päivässä alkaa jo näkyä kasvunihme. Pääsiäinen näkyy kodissa muutaman asetelman voimin. Pajunkissat, munat, tiput, rairuoho, narsissit, kaikki olennainen löytyy. Olohuoneen pöydälle laitetaan vielä pääsiäisen kunniaksi keltaisia kukkia maljakkoon. Siinä se on, pienin elein, mutta selkeänä. Must ruokiin joka pääsiäinen kuuluu suklaamunien lisäksi tietysti mämmi vaniljakatikkeella (parasta!). Olen vuoden alusta ollut jonkinlaisella ketodietilla, mutta yksi mämmiannos on kyllä pakollinen. 

Harmittaa tämä koronatauti siinäkin mielessä, että kuusivuotiaamme on jäänyt jotenkin pääsiäiseen olennaiseesti kuuluvista virpomisesta (tai trullittamisesta, kuten täällä Etelä-Pohjanmaalla enemmän sanotaan) ja kokkoperinteestä ihan paitsi. Tässä iässä virpominen olisi juuri parasta ja kokoille olisi hauska mennä ihmettelemään ja luomaan pääiäismuistoja. Viime vuonna ei kokkoja tainnut olla silloinkaan ja tänä vuonna ei niitä tässä lähellä ole rakenneltu (missä aiemmin on hyvissä ajoin aina ollut), joten oletan, ettei valakiat syty viikon päästä. Ajat muuttuvat ja traditiot. Meillä laitettiin viime vuonna nuorimmalle suklaamunia ulos piiloon amerikan malliin ja kori viuhuen hän niitä etsi. Tänä vuonna on jo kyselty samaa hommaa, joten tästä on tainnut tulla meidän pääsiäistraditio nuorimman kohdalla. Toki isovanhemmilla käydään ovella virpomassa, ettei nyt ihan unohdu tämäkään homma. 

Varaan kyllä namut virpojille, meille saa tulla trullittamaan ovellekin, mutta veikkaan, että vähemmän noita pisamaneniä tänä vuonna näkyy...

Hyvää pääsiäistä kaikille!