Puutarhaunelmointia

Vielä ollaan siinä vaiheessa kevättä, että kesäkukkien ulos laittaminen ei onnistu. Ollaan unelmointi- ja suunnitteluasteella. Se on kuulkaa melkein se paras vaihe. Vähän kuin joulun odotus. Suunnittelen kukkapenkin laajentamista ja mietin, mitä siihen laittaisi ja miten sen jaottelisi. Ruukkuihin ja amppeleihin mietin joka vuosi etukäteen värejä ja lajeja. Teen listoja ja suunnitelmia. Selaan lehtiä uusien ideoiden toivossa. Kesäkukissa on muuten aika vähän mitään uutta ikinä esimerkiksi amppelirintamalla. Tämä on omalla laillaan ihana vaihe, odottamista ja suunnittelua, haaveilua lämpimästä kesästä ja istuskelusta terassilla lempeän tuulenvireen puhaltaessa. Mietin kukkien väriä, useimmiten päädyn valkoisiin, vaikka suunnittelen jotain muuta. Se onkin tämän suunnittelu- ja listaamisinnostukseni paradoksi: kun h-hetki tulee, suunnitelmat unohtuvat ja auto singahtaa puutarhamyymälään, jossa olo on kuin karkkikaupassa, vähän tuota ja tuota ja tuota. 

Vielä pitää muutama viikko malttaa, ennenkuin kukkia voi pihaan roudailla. Siemeniä olen toki kylvänyt, kosmokset kasvavat kituliaasti, kuten joka kevät (vika on joko mullassa, kylväjässä, lämpötilassa tai kaikissa) ja ruusupapuja laitoin niitäkin jo ennakkoon; ne intaantuivat niin, että olen vähän pulassa jokapäiväisten sisälle yöksi, ulos päiväksi -siirtelyjen kanssa. Kasvihuone olisi siis näppärä, lisätään haavelistaan;)

Onneksi pihalla on voinut jotain tehdä, siirtolavapuutarha on vihdoin valmis. Se on myös monen vuoden haaveilujen tulos. Kaksi lavaa on pihalla valmiina tiilireunuksineen. Pari päivää siinä pakersin ja valmista on. Multa odottaa kylväjäänsä ja jotain kuulemma aloittelijalle helppoja lajeja ostinkin. Omavaraistalous melkein häämöttää! Pihakiveyksen pesusta tuli kahden työpäivän mittainen urakka. Meillä on aika iso kivetty piha-alue, jonka punaiset kivet ovat vuosien saatossa tummuneet ja likaantuneet. Painepesurilla lika lähtee hyvin, mutta on aika hidasta hommaa ja samalla kiveysten saumat tyhjenevät sammalesta ja muusta töhnästä. Lopputuloksena puhtaat kivet, kuraiset talojen seinät ja täyttöä vaativat saumat. Eli sitten saumattiin kiveys uudelleen hiekalla harjaamalla ja siivottiin räiskynyt kura pois. Selkäjumi on muuten asia, jonka tästä hommasta saa kaupanpäälle. 

Pari jo joitain vuosia suunnitteluasteella olevaa hommaa on siis nyt tälle kevättä tullut toteutettua, joka on hienoa ja täysin koronan ansiota. Kotona oleilu saa aikaan välillä omituisia virtapiikkejä. Mukavaa kesän odottelua!