Puutarhan loppukesä summa summarum

Niin vaan tuntuu kesä vetelevän viimeisiään. Pimeät illat laskeutuvat yhä aiemmin ja lämpötila laskee alemmas ja alemmas. Kuvailin vielä (viimeiset) kuvat puutarhassa, kun kasvit sinnikkäästi jaksavat rehottaa. Ihana vaaleansininen kärhö kukkii mielettömin, isoin kukin ja viihtyy tontin laidalla. En muista,mikä lajike on kyseessä, mutta onneksi tuli tämä hankittua pari kesää sitten. Istutin alkukesällä isoon saaviin myös kesäkurpitsan siemeniä, jotka laitoin vasten kaikkia ohjeita liian tiheään. Mukavasti on siitä huolimatta satoa tullut omiin tarpeisiin. Valtavalla nopeudella nuo kurpitsat kasvavat. Edellisenä päivänä vaatimaton puikula on jo seuraavana päivänä hyväisen kokoinen. Tämä siis, kun vettä muistaa antaa reippaasti. Muutamina hellepäivinä koko kasvusto ehti jo nuupahtaa roikkuvaksi reuhkaksi, mutta niin vaan vesi teki ihmeitä ja kasvu jatkui kunnon kastelusta. Viime kesänä rakennettu terassi on sekin ollut kovalla käytöllä ja on osoittautunut mukavaksi grillaus- ja oleilupaikaksi. Kuumina päivinä aurinko kyllä osuu vähän liiankin sopivasti siihen ja ruokailu vaatii aurinkolasit vähintään silmille, ettei ihan häikäisty pihviä jyrsiessä. Tuo katto onkin ennemmin sadesuoja, kuin aurinkosuoja. Toki terassin edessä on kasvamassa luumupuu, joka tuonee suojaa kasvaessaan. Pampaheinät (3kpl), joka tuossa terassillakin näkyy, ovat kasvaneet ja viihtyneet ihan mukavasti ruukuissa. Jännä nähdä, onnistuuko talvettaminen autotallissa, aion ainakin yrittää.

  Kiva puutarhakesä takana ja kohta uuden odottelua. Puutarha on kyllä sellainen ilon tuoja monella lailla. Nautin pienestä ruopsuttelusta ja uuden suunnittelusta, vaikken mikään asiantuntija olekkaan. Kukat tuovat iloa silmälle keväästä syksyyn ja toiveissa on kunnon hedelmäsadotkin, kunhan vielä pienet omena-, kirsikka- ja luumupuut tuosta kasvavat.