Halutaan unta, mieluiten 8h

Osaan arvostaa unta taas ihan eri lailla, kun talossa on yöheräilijä, joka herättää edelleen 2-3 kertaa yössä. Edellisestä kerrasta taitaakin olla jo se reilu 1,5 vuotta, kun olen koko yön nukkunut makeasti putkeen. Oi niitä aikoja... Joka vanhoja muistelee, sitä tikulla silmään, eikös se niin mene?! Ei haikailla menneisiin, pitää koittaa tehdä näistä saatavilla olevista unenpätkistä niin hyvät kuin voi olla. Finlaysonin Pirkko Hammarbergin 70-luvulla suunnittelemat, "Pajatso"-kuosiset  ja auringonkeltaiset pussilakanat tekevät kyllä oman osansa tähän tarpeeseen. Tämä oli taas näitä törkeän halpoja alelöytöjä, joita ei voinut vastustaa. Näin tätä kuosia joskus musta-valkoisena vahakankaana ja olin myyty saman tien.  Puhtaan kuohkeat ja kahisevat lakanat jos mitkä houkuttavat petiin. Ilmatkin viilenivät sen verran, ettei yötään tarvi pyöriä tuskissaan sängynpohjalla. Tiesittekö muuten, että hotelleissa käytettävissä pussilakanoissa on joukossa polyesteria, mikä saa aikaan niiden ihanalta tuntuvan kuohkeuden ja mukavuuden (ja tietysti helppohoitoisuuden)? Polyesteri tekee sen taian vähän aikaa, mutta useampaa yötä taika ei kestä, joten sen takia sitä ei ole kotona käytettävissä pussilakanoissa. Ja ihan ajatuksena tuntuu kyllä mukavammalta nukkua puuvillassa kuin polyesterissa. 

Vahalla kuin uudeksi

Ukkonen jyrisee täälläpäin, joten tämän postauksen aihe onkin juuri nappi tähän hetkeen. Ostelen lapsille, tosin nykyisin tälle nuorimmalle suurimmaksi osaksi kirppiksiltä aina silloin tällöin vaatteita. Reilu vuoden ikäisille löytyy hyväkuntoisia vaatteita paljon ja kasvuvauhti on sen verran hurjaa,  että siinä säästää pitkän pennin. Joku aika sitten löysin Tretornin hyvälaatuiset kumpparit, joiden pinta tosin oli haalistunut, vaikka kunto olikin ihan priimaa. Kaivelin kaapin perukoilta vanhan lattiavahapullon ja puhdistuksen jälkeen sivelin talouspaperia apuna käyttäen popot vahalla. Hankasin vielä nuo tähdet Vanishilla vaaleiksi ennen vahaa, ne olivat pinttyneet sen verran. Lopputulos ei hirveästi uusille häpeä, vasitenkin, kun kengät maksoi euron. Aikaa tähän touhuun meni ehkä kymmenisen minuuttia pesuineen,  ei edes ole vaivalloinen homman. Ja niin, tuo vahapurkki onkin sitten näköjään tosi vanha (siinä oli markkahinta?!!?), herää kysymys, miksi olen sitä raahannut mukana kaikki nämä vuodet ja ainakin kaksi muuttoa..? 

Vessan Viktig-amppeli

Elokuupa se sitten taas tuli. Jotain haikeaa ja menetyksen tuntua tässä syksyn lähestymisessä aina on. Elokuussa muutenkin kaikki aina muuttuu: koulut alkavat, useimpien lomat loppuu ja työmatkalaiset vaeltelevat aamuruuhkissa taas. Rannat autioituvat, vaikka hellettä piisaisikin. Itselläkin alkoi viimeinen kuukausi hoitovapaalla ja syyskuussa on paluu takaisin töihin, se jos mikä on taas iso muutos tähänastiseen arkeen, jossa kellosta ei niin paljon ole tarvinnut välittää. Huh-huh, mutta eipä nyt vielä mietitä sitä. 

Tapani on silloin tällöin hankkia jotain tietämättä sille varsinaista paikkaa, ja sellainen hankinta oli Ikean Viktig-amppelisetti. Näillehän on käyttöä monessa paikassa ja jollei sisään niin sitten ulos. Pienempi noista kahdesta löysi paikkansa alakerran wc:stä. Siellä kun on ikkuna, niin kasvi kyllä tuossa viihtyy. Isompi amppeli onkin aika iso, ja se odottaa paikkaansa vielä.

Pieniä, kivoja turhuuksia

                                                                               yhteistyössä: Pulju.net

Tavaroita, joita et todennäköisesti tarvitse, mutta haluat! Vaikka omaan tarpeeseen tulevia kamoja olenkin yrittänyt hillitä, niin lapsille on kiva joskus hankkia jotain kivoja "turhuuksia". Pulju.net -verkkokaupasta löytyy vaikka mitä järjettömän hauskaa ja kivaa, tämän huomasin selaillessani heidän verkkosivujaan. Mikäli lahjaa miettii henkilölle, jolla on jo kaikkea, täältä voisi löytyä vastaus. Samoin oheistuotteet juhliin tai lasten synttäreille (esim. tästä!). 

Tyttären koulupöydälle tuli hurmaava pyyhepilvi, jossa kynät muodostavat hauskasti sateenkaaren pyyhekumipilvestä. Kynät ovat pöydällä kauniisti saatavilla. Koululaisilla koulutarvikkeiden hankintahan on nyt muutenkin ajankohtaista, eikä tosiaan haittaa, vaikka niistäkin olisi vähän iloa silmälle. Spooky bats -pyykkipojat taas ovat seikkailleet vähän siellä sun täällä jo meillä ihan kokeilumielessä, sillä näille keksisin paljonkin käyttötarkoituksia. Oma suosikkini on naulakkoa koristava pyykkipoika. Kuvissa ne ovat meidän eteisen naulakoissa, koska en vielä malttanut ruuvailla lapsen huoneeseen reikiä. Siellä kun on järjestys muuttumassa, niin pitää malttaa mielensä vähän. Aika yllättävistä paikoista löytyy sisustuksellisiakin tavaroita, täytyy sanoa. 

DIY (horror)maatuskat

Mietin aluksi, että kehtaanko edes laittaa näitä tekemiäni maatuskakuvia tänne blogiin, mutta tämä olkoon opiksi ja ojennukseksi kaikille, älkää tehkö niin kuin minä teen! Ihastuin asuntomessuilla Taito Etelä-Pohjanmaan ihastuttaviin maatuskoihin, mutta tarkan markan vartija ajatteli, että olispahan kiva maalailla itse samantyyppiset. Googlailin netistä puuvalmiita aihioita ja löysin ulkomaisen paikan, josta ne tilasin. (Virhe 1.): En tarkistanut kokoa, ja posti toi ihan naurettavan pienet ukkelit. Musta ja valkoinen akryylimaali oli loppunut kotoa ja etsimässäni kaupassa ei ollut kumpaakaan väriä. Hätäisena (Virhe 2.) otin sitten jotain emalimaalia, jotka on tarkoitettu sellaisten pienoismallien maalaamiseen, ja ei kuivu samantien. Tarpeeksi pientä sivellintäkään (se kolmas virhe) ei sitten löytynyt, mutta siitä huolimatta maalasin nuket. Lopputulos onkin sitten jotain Scream-maskin henkeä, varsinkin tuo pienin raukka näyttää olevan ihan kauhuissaan. Kaukaa katsottuna jälki menettelee, mutta lähitarkastelussa silmiin palaa rakot, ainakin itsellä. Kyllä mä vielä ne isommat ukot hommaan ja vähän paremmat välineet, se verran innoissani olen vieläkin noista:) Sanottakoon vielä, että tuossa isoimmassa nuo valumisefektit on ihan tarkoituksella.

Kirppislöytö, joka sai mahdollisuuden

Joskus jollekkin esineelle on annettava mahdollisuus, kun ei ole ihan varma tykkääkö siitä vai ei. Monasti olen yrittänyt ottaa vähän lappuja silmiltäni ja katsella asioita uusin silmin. Sitä kun fakkiutuu niihin omiin uomiinsa. Joku viehätti tässä Norjalaisessa Pewter Haugrud- tina-astiassa. Se tuo mieleen isovanhemmilla lapsena nähtyjä 50-vuotislahjoja. Yritän riisua tavaran mielleyhtymistä paljaaksi ja katsoa sitä omana itsenään. Ihan ok, ehkä vähän kruusattu, mutta ei hullumpi pieninä annoksina. Rikkoo myös selkeiden asioiden linjaa mukavasti. Tähän voi vaikka laittaa joulun aikaan pinon vihreitä kuulia, näyttää kivalta! Parin euron kipoksi hyvä löytö, taidan pitää. 

/

-

Yhtenä päivänä

Lämpöaalto on vallannut lähestulkoon koko maan ja onneksi siitä saatiin nautiskella mökkiolosuhteissakin viikonlopun aikana. Pieni pulahdus järveen helpottamaan tukalaa oloa ei ole hullumpi keino viilentää ihoa. Tai napsia makeita mansikoita ja kokea samalla löytämisen riemua. Eikä järvenselälle tuijottelu ajattelematta mitään ole sekään pöllömpää. Tai voihan sitä vaikka etsiä pilvistä eri muotoja, jos nyt haluaa olla jotain tekevinään. Pääskyspoikue lähti viikonlopun aikana pesästään saunan lampun päältä, siinä ne sitten kirmailivat taivaalla ja veden yllä päivät pitkät. Välillä lepäilivät ikkunanpuitteen päällä kuumuuttaan. Minäkin sain oman poikueeni laiturille tunnelmalliseen kuvaan. Tosin kuvaussession aikana rauhaisa tunnelma oli tiessään, oli sen verran paniikki, etteivät tiputa pikkuveljeä veteen. Kuvassa kuitenkin rauha on maassa, kun ei ääntä kuulu;)