sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

Pieniä, kivoja turhuuksia

                                                                               yhteistyössä: Pulju.net

Tavaroita, joita et todennäköisesti tarvitse, mutta haluat! Vaikka omaan tarpeeseen tulevia kamoja olenkin yrittänyt hillitä, niin lapsille on kiva joskus hankkia jotain kivoja "turhuuksia". Pulju.net -verkkokaupasta löytyy vaikka mitä järjettömän hauskaa ja kivaa, tämän huomasin selaillessani heidän verkkosivujaan. Mikäli lahjaa miettii henkilölle, jolla on jo kaikkea, täältä voisi löytyä vastaus. Samoin oheistuotteet juhliin tai lasten synttäreille (esim. tästä!). 

Tyttären koulupöydälle tuli hurmaava pyyhepilvi, jossa kynät muodostavat hauskasti sateenkaaren pyyhekumipilvestä. Kynät ovat pöydällä kauniisti saatavilla. Koululaisilla koulutarvikkeiden hankintahan on nyt muutenkin ajankohtaista, eikä tosiaan haittaa, vaikka niistäkin olisi vähän iloa silmälle. Spooky bats -pyykkipojat taas ovat seikkailleet vähän siellä sun täällä jo meillä ihan kokeilumielessä, sillä näille keksisin paljonkin käyttötarkoituksia. Oma suosikkini on naulakkoa koristava pyykkipoika. Kuvissa ne ovat meidän eteisen naulakoissa, koska en vielä malttanut ruuvailla lapsen huoneeseen reikiä. Siellä kun on järjestys muuttumassa, niin pitää malttaa mielensä vähän. Aika yllättävistä paikoista löytyy sisustuksellisiakin tavaroita, täytyy sanoa. 







perjantai 29. heinäkuuta 2016

DIY (horror)maatuskat

Mietin aluksi, että kehtaanko edes laittaa näitä tekemiäni maatuskakuvia tänne blogiin, mutta tämä olkoon opiksi ja ojennukseksi kaikille, älkää tehkö niin kuin minä teen! Ihastuin asuntomessuilla Taito Etelä-Pohjanmaan ihastuttaviin maatuskoihin, mutta tarkan markan vartija ajatteli, että olispahan kiva maalailla itse samantyyppiset. Googlailin netistä puuvalmiita aihioita ja löysin ulkomaisen paikan, josta ne tilasin. (Virhe 1.): En tarkistanut kokoa, ja posti toi ihan naurettavan pienet ukkelit. Musta ja valkoinen akryylimaali oli loppunut kotoa ja etsimässäni kaupassa ei ollut kumpaakaan väriä. Hätäisena (Virhe 2.) otin sitten jotain emalimaalia, jotka on tarkoitettu sellaisten pienoismallien maalaamiseen, ja ei kuivu samantien. Tarpeeksi pientä sivellintäkään (se kolmas virhe) ei sitten löytynyt, mutta siitä huolimatta maalasin nuket. Lopputulos onkin sitten jotain Scream-maskin henkeä, varsinkin tuo pienin raukka näyttää olevan ihan kauhuissaan. Kaukaa katsottuna jälki menettelee, mutta lähitarkastelussa silmiin palaa rakot, ainakin itsellä. Kyllä mä vielä ne isommat ukot hommaan ja vähän paremmat välineet, se verran innoissani olen vieläkin noista:) Sanottakoon vielä, että tuossa isoimmassa nuo valumisefektit on ihan tarkoituksella.





torstai 28. heinäkuuta 2016

Kirppislöytö, joka sai mahdollisuuden

Joskus jollekkin esineelle on annettava mahdollisuus, kun ei ole ihan varma tykkääkö siitä vai ei. Monasti olen yrittänyt ottaa vähän lappuja silmiltäni ja katsella asioita uusin silmin. Sitä kun fakkiutuu niihin omiin uomiinsa. Joku viehätti tässä Norjalaisessa Pewter Haugrud- tina-astiassa. Se tuo mieleen isovanhemmilla lapsena nähtyjä 50-vuotislahjoja. Yritän riisua tavaran mielleyhtymistä paljaaksi ja katsoa sitä omana itsenään. Ihan ok, ehkä vähän kruusattu, mutta ei hullumpi pieninä annoksina. Rikkoo myös selkeiden asioiden linjaa mukavasti. Tähän voi vaikka laittaa joulun aikaan pinon vihreitä kuulia, näyttää kivalta! Parin euron kipoksi hyvä löytö, taidan pitää. 

/


-

maanantai 25. heinäkuuta 2016

Yhtenä päivänä

Lämpöaalto on vallannut lähestulkoon koko maan ja onneksi siitä saatiin nautiskella mökkiolosuhteissakin viikonlopun aikana. Pieni pulahdus järveen helpottamaan tukalaa oloa ei ole hullumpi keino viilentää ihoa. Tai napsia makeita mansikoita ja kokea samalla löytämisen riemua. Eikä järvenselälle tuijottelu ajattelematta mitään ole sekään pöllömpää. Tai voihan sitä vaikka etsiä pilvistä eri muotoja, jos nyt haluaa olla jotain tekevinään. Pääskyspoikue lähti viikonlopun aikana pesästään saunan lampun päältä, siinä ne sitten kirmailivat taivaalla ja veden yllä päivät pitkät. Välillä lepäilivät ikkunanpuitteen päällä kuumuuttaan. Minäkin sain oman poikueeni laiturille tunnelmalliseen kuvaan. Tosin kuvaussession aikana rauhaisa tunnelma oli tiessään, oli sen verran paniikki, etteivät tiputa pikkuveljeä veteen. Kuvassa kuitenkin rauha on maassa, kun ei ääntä kuulu;)











torstai 21. heinäkuuta 2016

Saanko esitellä: Sylvia

Meinasin lykätä tätä postausta vähän myöhemmälle, enkä ollenkaan ahdistella teitä vielä millään syksyisillä jutuilla, mutta koska nämä kuvat oli jo valmiina ja tänään on lähtö mökille, niin muuta en tähän hätään saa. Taannoisella kesälomareissulla (siitä kuullaan viiielä muutaman kerran) Marimekon outletista minulle vilkutteli alepöydästä houkutteleva kangas. Syksyyn ihan täydellisesti sopivaa pullonvihreää ja sammalenvihreää. Keittiön verhomatskua? Ehdottomasti. Huomasin kankaan ensin Ikaalisten Kompissa olevassa liikkeessä 15€/m, mutta jätin sen kuitenkin, kun olen yrittänyt näitä extemporeostoksia oppia välttelemään. Monasti joku ihan mahtava juttu ei sitten olekaan muutaman tunnin päästä enää hyvä, pitäisi saada miettiä. Seuraavana päivänä käväisin sitten Ideaparkin Marimekolla ja tadaa, sama kamgashan se siellä odotti 10€/m. Ihan selvä merkki! Kangas on Masaru Suzukin "Sylvia". Aivan ihana kuosi, ja ihmettelen, miten tämä on jäänyt itseltäni ihan huomiotta, ihan uusi tuttavuus, vaikka on jo muutaman vuoden takaa. Nyt semisti harmittaa, kun kangasta tuossa pöydällä levittelin, että olis toiminut hienosti myös pöytäliinana joulupöydässä...
Ja älkää ystävät nyt ahdistuko kaikesta tästä syksyn (ja herraparatkoon taisin mainita joulupöydänkin) mietinnästä, pihalla on täysi kesä vielä. Unohtakaa kaikki mitä sanoin;)

kuva: Marimekko





tiistai 19. heinäkuuta 2016

Jogurttikastike kebabille

Vähän kuin luonnollisena jatkona edelliseen lautasaiheiseen postaukseen täytetään ne lautaset seuraavaksi. Tein pitkästä aikaa kebabia (ohje ja postaus täällä) ja sen kyytipojaksi jogurttipohjaista kastiketta. No vähänkö oli sekin hyvää, loput mitä jäi kului mm. kasvisten kanssa dippailuun ja jopa leivän välissä maistui hyvältä. Ei siis ihan turhaa soosia tämä. Turkkilaisen jogurtin sijasta meillä oli kaapissa Kreikkalaista, mutta kuka noita nyt katsoo niin tarkasti....

Ohjeen löysin netistä ja tässä oma muunnokseni:

2dl turkkilaista jogurttia
1kpl valkosipulin kynsi puserrettuna tai ripaus valkosipulijauhetta
silputtua persiljaa oman maun mukaan
1 tl aromisuolaa
0,5tl pippurisekoitusta




sunnuntai 17. heinäkuuta 2016

Pöytä on katettu

Taannoin mietiskelin täällä bloginkin puolella uusia syviä lautasia vanhojen aikansa eläneiden tilalle. Päädyin Ikean mustiin Dinera-sarjan lautasiin. Vähän laakeampi muoto, sekä mukavan tuntuinen pinta ratkaisivat valinnan. Meillä on hyvät valkoiset kulhomaiset lautaset myös, mutta laakeamman muotoiset ovat useammin tarpeen. Koko on myös mukava salaateille. Hankin saman sarjan pienempiäkin kulhoja kuuden setin samaan syssyyn. Ikävät lusikan hankaumat eivät tee raitojaan tähän materiaaliin, eikä mustassa värissä sen puoleen näkyisikään mokomat. Ja koska käsittely lapsiperheessä ei aina ole hellimmästä päästä, hinnan puolesta ei harmita jos joku joskus saa siipeensä. Eli ei voi sanoa muuta kuin, olen tyytyväinen. Muutakin pientä tuli Ikeasta matkaan, mutta nyt ei näiden lautasten lisäksi ollut paljon must-hankintoja listalla, mikä oli kyllä jonkin sortin ihme. Niistä sitten myöhemmin. 









perjantai 15. heinäkuuta 2016

Simppeliä kesäruokaa ja heinäkuun puolivälihälytys

Jos jostain ruuasta tulee lapsuuden kesät, juuri ne aurinkoiset (ikinä ei satanut tai ollut kylmä), niin maitoperunat on se ruoka. Uudet perunat, maito, voi ja suolaa juuri tarpeeksi sekä tilliä rutkasti. Se maistuu kesältä! Meillä lapsetkin tykkää, tillillä tai ilman. Montaa kertaa ei tätäkään tule kesässä tehtyä loppuviimeksi, mutta se pari kertaa kuuluu kesään. Ihan kuin jouluruuat jouluun. Kesäkeitto on toinen kesäherkku, mutta sitäpä ei ole tullut tehtyä aikoihin. Heinäkuu on kuulkaa taas kohta puolivälissä, nyt pitää ruveta noudattamaan sitä erään kauppaliikkeen hauskaa slogania: "elä kuin viimeistä kesäpäivää". Eli on aika toteutella loppujakin niistä kesäjutuista, joita on aikonut tehdä. Kotona ehtii pönöttää taas koko talven. Tänään lyötiin kaverin kanssa lukkoon kesäteatteripäivä. Parit matotkin olisi puunattava matonpesupaikalla. Elokuussa odottaa Juthbackan rompepäivät ja mökillekin menoa tiedossa. Kun tämä postaus tulee ulos (ajastettuna siis...), ollaan paraikaa Tampereella. Kaikkea kivaa ekstraa kotona grillailun ja muun hauskuuden lisäksi. Onpa tässä yhdet poolpartytkin tiedossa, joten mikäs tässä on kesää viettäessä. 




keskiviikko 13. heinäkuuta 2016

Olkkarin taulumuutoksia inspiraation seurauksena

Muistanette ihastukseni asuntomessuilla Pohjanmaa -taloon. Siellä oli mm. olohuoneessa Kuutti Lavosen taidetta ja niitäkin siellä ihailin. Olen ihaillut Lavosen taidetta jo varmaan vuosikymmenen, ehdoton suosikkini tämän hetken (elävistä) suomalaisista taiteilijoista. Enkä siis väitä tosiaankaan olevani mikään taiteentuntija. Tuon Pohjanmaa-käynnin jälkeen vaihdoin meillä kotona vähän taulujen paikkoja, sen verran inspiroiduin. Sehän se on ihan parasta noissa asuntomessuissa tai ylipäänsä kun vierailee toisten kodeissa; saa inspiraatoita ja katsoo omaakin kotiaan taas uusin silmin. Sitä kun sokeutuu omille sisustusvalinnoilleen monasti. Meillä on siis makuuhuoneessa ollut (julistekopio) Kuutti Lavosen taulu, joka vanhassa kodissamme oli olohuoneessa. Se on väreiltään ollut ihan nappi makkariin, mutta siirsin sen vaihteeksi olkkariin. Paspis on tuossa vähän tuollainen pahvin harmaanruskea, mutta totesin, ettei se meidän olkkarissa ole yhtään hullumpi. Passaa lehtisäilyttimenä olevan pärekorinkin kanssa mukavasti. Ja vähänkö hienosti nuo muutamissa kuvissa milloin mistäkin pilkistävät pikkuautot sopii tähän muuten niin harmoniseen kokonaisuuteen;) Kun kuvat suurentaa, niin paljastuu kaikenlaista...




maanantai 11. heinäkuuta 2016

Pasila

                                                                       kaupallinen yhteistyö: Innolux

Rakkautta ensisilmäyksellä oli kohtaamiseni Pasila -valaisimen kanssa. Epäsymmetrisessä asennossa on jotain vähän uutta ja erilaista, mitä valaisimissa on totuttu näkemään. Hivenen industriaalinen tyyli ei sekään vähennä lampun tenhoa. Näihin on moni muukin ihastunut; asuntomessuilla  oli useammassakin kohteessa Pasila niin yövaloina sängyn vieressä, keittiön työtason päällä ja lasten huoneessa kattovalaisimena. Tuleva klassikko? Ehdottomasti. Sarjaan kuuluu seinä-, pöytä- ja lattiavalaisimetkin. Innoluxin mallistosta löytyy aikamoinen määrä muitakin klassikoita, katsokaapa vaikka heidän sivuilleen. Veikkaan, että suurin osa valaisimista on teille tuttuja. Myös tämä valaisin vei sydämeni totaalisesti näistä uudemmista malleista.

Meillä on mukavasti keittiössä kaksi valopaikkaa katossa, toinen ruokapöydän päällä ja toinen tuossa työtasojen edessä.  Yhteistyön puitteissa meille kotiutunut Pasila sopii tähän kohtaan kuin tehtynä, sillä valo suuntautuu mukavasti työskentelytilaan. Mikä on teidän suosikkinne Innoluxin valaisimista?