Hyggeä kiitos!

Rakastan sisustuksen kerroksellisuutta ja sellaista rentoa huolettomuutta. En sotkua, mutta sitä tunnelmaa, kun pöydälle on unohtunut kirja ja huone on eletyn nöinen. Huonekalut ovat ehkä vähän eriparisia, ei liian mietittyjä. Tällainen fiilis löytyy kotiin monasti vuosien asumisen jälkeen. Uusimmassa Avotakassa oli tälle nimikin, Hygge. Olen sen joskus ennenkin kuullut, mutta taas se palautui sanana mieleeni. Se on tanskalaisten nimitys kotoisuudelle. Juuri tämä tunne on varmaan saanutkin minut tanskalaisten ja ruotsalaisten kotien ihailijaksi. Hygge on myös hyvää fiilistä, johon kuuluu hyvä ruoka, hyvä seura ja tunnelma. Sekin on eräänlainen taito, saada koti hyvällä tavalla eletyn näköiseksi.  Pitääkö sitä toisaalta yrittää, vai tuleeko se luonnostaan, elelemällä niinkuin viihtyy?