Sammalneilikka

Aina joskus sitä törmää kukkarintamallakin uusiin tuttavuuksiin. Näin kävi viikonloppuna, kun käväisin paikallisessa kukkakaupassa. Olin hakemassa pientä kimppua mielessäni eukalyptuksen oksat osana sitä. Niitä ei kuitenkaan sattunut olemaan, mutta silmät osuivat heti näihin pehmeisiin palleroisiin. Tämä on siis sammalneilikka. Aivan hurmaava, täytyy sanoa. Teetin kimpun, jossa oli kolme tällaista ihanuutta ja lisänä muuta vihreää sekä lumimarjaa. Kimppu oli kivan erilainen. Siitä ei nyt valitettavasti ole kuvaa, sillä se löysi kodin muualta, mutta ostin itsellekkin yhden tällaisen ihasteltavaksi. 




Herkullisen värinen johto + ARVONTA

Vanha totuushan on, että se mitä ei voi piilottaa, kannattaa korostaa. Ja tämä lause pätee inhottavana pidettyihin johtoihin. Voiko olla mitään niin ärsyttävää, kun johtokasat nurkissa pölyä keräämässä? Ja tänä päivänä näitä pirulaisia sitten riittää. Puhelimet ja tietokoneet tarvitsevat latausta kokoajan. Elektroniikkaa on lähes joka huoneessa. Yleensä myös se pistorasia on aina vähän väärässä paikassa. Silloin otetaan apuun tuo hirvitusten hirvitys, jatkojohto! Sain yhteistyön merkeissä Johtoi -yritykseltä ihan syötävän herkullisen värisen jatkojohdon tyttären huoneeseen. Nyt on mukava paraatipaikalla jatkaa läppärin käyttöä, vaikka akku olisikin lopussa, tai pitää puhelin latauksessa. Tämän Candy -värisen johdon lisäksi löytyy pari muutakin herkullista väriä, jotka eivät totisesti jää seinäruusuiksi. Sieltä löytyy muuten hauskat valoroikatkin värillisillä johdoilla. Yrityksen tuotteet on pakattu kauniisiin, kierrätettäviin rasioihin, ne ovat CE-merkittyjä, maadoitettuja ja lapsiturvallisia.  

Ja mikä parasta, saan arpoa jollekkin teistä myös yhden tällaisen varmasti tarpeellisen jatkojohdon, joka on pituudeltaan 3 metriä ja siinä on kolmelle pistorasialle paikat. Voittaja saa valita itse värin. Värivaihtoehdot löytyvät täältä. Osallistua voit, kun olet Googlen käyttäjäraatiin kirjautunut lukijani (voit liittyä nytkin) blogini oikeassa sivupalkissa kohdassa "lukijat" tai/ja Instagramissa seuraajani täällä (@puolitoistakerrostakotia_mari). Molemmista siis saat yhden arvan. Kerro kommenttikenttään monellako arvalla osallistut ja minkä värin valitset. Mikäli olet anonyymi osallistuja, muista jättää myös toimiva sähköpostiosoite, että saan voittajaan yhteyden. Arvonta alkaa nyt ja loppuu viikon päästä maanantaina 5.9. klo 23.59 






Valoa pimeyteen Ellokselta




Pimeät illat vaativat jo valoa sisätiloihin. Musta näyttää pitävän pintansa edelleen sisustuksen yksityiskohdissa, sopii meikäläiselle. Selkeän skandinaavista tyyliä löytyy Elloksenkin valikoimasta runsaasti, melkein tulee runsaudenpula. Näistä valaisimista löytyi silti oma suosikki varsin nopeasti. Valaisin on helppo tapa päivittää sisustusta ja se luo nopeasti erilaista tunnelmaa valon suuntaa muuttamalla. Pöytävalaisin ei ole sidottu myöskään paikkaan niin paljon, kuin esimerkiksi kattovalaisin. Sitä kun on paljon helpompi siirrellä ja vaihtaa vaikka huonetta mielialan mukaan. Kuvia klikkaamalla pääset kyseisen tuotteen tietoihin. Ostoksille pääset myös tästä.







Syksyinen piirakka sohvan nurkassa nautittavaksi

Ajattelin jakaa teille alkavan syksyn kunniaksi vähän tällaisen lohturuuan tyyppisen piirasohjeen. Lämpimän haaleana nautittuna maku on ihanan pehmeä, juuri sopiva nautittavaksi iltasella sohvan nurkassa ja kynttilöiden palaessa. Vaikka marjapiirakat ovatkin yleensä kylmänä parhaita, niin tässä piirakassa oleva kotijuusto on se juttu, joka pääsee parhaiten oikeuksiinsa lämpöisenä ja pehmeänä. Alkuperäisessä ohjeessa on marjoina puolukkaa, mutta punaherukka miellyttää omia makunystyjäni sopivalla kirpsakkuudella ehkä enemmän. Toinen tykkää äidistä ja toinen tyttärestä, makuasioista ei voi kiistellä. Pohja oli omassani myöskin suoraa pakkasesta, valmis murotaikinapohja tällä kertaa. Nythän taitaakin olla mökkikauden päättäjäiset viikonloppuna ja monet vielä suuntaavat mökeilleen. Ensi viikolla täällä blogissa on luvassa ainakin kiva arvonta, joten pysykäähän kuulolla!

JUUSTO-PUOLUKKA(HERUKKA)PIIRAS
12 palaa

75g voita
0,5dl sokeria
1muna
1,5dl vehnäjauhoja
1tl kardemummaa
1tl leivinjauhetta

täyte:
250g leipäjuustoa
200g puolukoita tai punaherukoita
3 munaa
1prk kermaviiliä
1dl sokeria
2tl vaniljasokeria

(vaniljakastiketta tarjoiluun)

-vaahdota voi jasokeri, lisää muna ja jatka vatkaamista vielä hetki
-yhdistä kuivat aineet ja lisää taikinaan
-levitä piirasvuokaan taikina, kuutioi juusto ja levitä palat marjojen kanssa taikinapohjan päälle
-lisää yhdistetyt täyteaineet (muna, sokerit ja kermaviili)
-peitä piiras paiston loppupuolella esim. leivinpaperilla ruskistumisen estämiseksi

paista 200 astetta 40min.





Sieniä ja lunastettava lupaus

Joskus ihastuttavia löytöjä tulee vastaan mitä ihmeellisimmistä paikoista. Joudun lähiaikoina lunastamaan tyttärelleni antamani lupauksen hamsterin hankinnasta (seitsemän vuotias mankuu hamsteria, ja äiti siirtää ongelmaa: "No sitten, kun olet kymmenen, saat hamsterin." Ja tämä päivä siis koittaa parin viikon päästä... Tytär sai koulukaveriltaan pussillisen hampin tarvikkeita ja niiden joukossa oli nämä ihanat sienet. Liekö sitten tarkoitettukin alunperin jyrsijän häkkiin nämä, mutta niin siinä kävi, että minä nämä nyt nappasin pienimmän huoneeseen koristeeksi. Pitää vielä muistaa ihanaa koulukaveria muhkeasta tavaralahjoituksesta jollain kivalla jutulla. Häkki ja rutkasti muita tarvikkeita sattui löytymään viikonlopun Juthbackan reissulta vaivaisella 5eurolla, joten eipä meiltä puutukaan enää kun se pikkukaveri, jolle tytär on nimiraatia pitänyt joka päivä. Tällä hetkellä ykkössijaa taitaa pitää Kalle ja Beibi. Pertti tippui pari päivää sitten top kakkosesta. Ne on tärkeitä juttuja nämä:)








Voi veitsi!

Moniin joka päivä tai kohtuullisen usein tarvittaviin juttuihin ei aina malta satsata. Sen sijaan kivalta näyttäviin, mutta enemmän turhiin on mukavampi kuluttaa, kuulostaako tutulta? Rupesin tätä asiaa ajattelemaan enemmänkin, kun suhautin tämän puisen voiveitsen kannan mustaksi ja rupesin sitä kuvailemaan. Aterimet ja kaikenlaiset ottimet ovat sellainen asia, joka saattaa monella olla retuperällä, vaikka niille on käyttöä aina ja kun kerran on satsannut hyviin, ne kestävät todennäköisesti lopun elämää. Meillä on ruoka-aterimet hyvällä mallilla, Hackmannin Careliat ovat palvelleet jo useamman vuoden ja edelleen valitsisin tämän sarjan sen kauneuden ja hyvän tuntuman vuoksi. Ja tästä pääsemme tähän puiseen veitseen: ainoa asia, mikä näissä aterimissa on vikana, on veitsen kapea kärki, jolla on aika huono ottaa voita rasiasta. Voirasia menee myös kaivellun näköiseksi nopeasti, kun siitä ei näillä veitsillä saa sulavasti otettua voita. Tällä puisella sen sijaan meininki on ihan toinen; toimii tässä tarkoituksessa just eikä melkeen. Vieraspöytäänkin on kiva laittaa vaikkapa munavoille vähän spesiaalimpi veitsi. Mutta entäs ne puuttuvat jutut? Vähän isompia lusikoita ottimiksi vaikka joululaatikoille pitäisi investoida. Kaikenmaailman muovikauhoja löytyy, mutta eihän niiden rivi joulupöydässä niin kivalta näytä. Pitääkin ottaa asiaksi, jouluunkaan ei ole niin pitkä aika enää.





Maailmanlopun meininkiä

Niin paljon tekemistä ja ideoita, mutta niin vähän aikaa niiden toteuttamiseen. Siltä välillä tuntuu. Kun töiden aloitus lähestyy, on tullut tarve toteuttaa jos jonkin näköisiä projekteja "kun vielä ehtii". Huh-huh, ei ehdi ja eihän se elämä tähän pysähdy, vaikka töissäkin käy. Silti tulee sellainen kumma maailmanlopun meininki kaikkeen tekemiseen. Tunnistaako kukaan itsessään samaa esimerkiksi viimeisenä kesälomaviikkona tai hoitovapaiden lopun lähestyessä? Autotallissa on taas yksi projekti, ihan mahtava lokerikkohyllykkö, josta irroittelen maalia kuumailmapuhaltimella (ne maalihuurut ovatkin melkoiset...) ennen loppusilausta. Olen siitä ihan intopiukeena ja tuskin maltan odottaa, että saan sen sisälle. Paikka vaan on (yllätys) vielä auki, minne sen laittaisin.  Kirppiksellekkin pitäisi syyskamoja viedä. Huomenissa on kuitenkin yksi meikäläisen kesän kohokohta ja must-tapahtuma. Uudessakaarlepyyssä Juthbackan jokavuotiset rompepäivät. Nehän alkavat jo itseasiassa tänään, mutta me suunnataan huomenna, kun lapsetkaan eivät ole koulussa. Viime vuonna lähdin metsästämään sinne pärekoria lehdille, ja se löytyikin. Nyt ei ole mielessä mitään erikoista, mutta sehän ei tarkoita sitä, etteikö kotiin taas jotain löytyisi;) Mukavaa viikonloppua teillekkin, toivottavasti aurinko paistelisi oikein kunnolla!











Kirkkautta kasvoille

Hyppään poikkeuksellisesti kauneudenhoidolliseen postaukseen täällä blogissa, kutsutaan tätä vaikka syyssiivoksi! Sain testattavaksi yhteistyönä MayBautyn kanssa heidän The Incredible Face Mask -kasvonaamioita. Tuote lupaa poistaa mustapäät, rasvan, kuolleen ihosolukon ja epäpuhtaudet kasvoilta. Tuotetta ei ole testattu eläimillä. Päätimme tyttäreni kanssa tehdä naamiot yhdessä, vähän tällainen äiti-tytär -juttu. Olen itse äärettömän laiska ihonhoitaja -tunnustan. Joten mikä sen mahtavampi tilaisuus puhdistaa kasvot tämän avulla?!  T-alueella on suurentuneita, talin täyttämiä huokosia paikoitellen. Iho on varsinkin talvisin pintakuiva. Tyttärellä, joka parin viikon päästä täyttää kymmenen, löytyy otsalta lähinnä ikään kuuluvaa hormoninäppyä. Innokkaina ryhdyimme testailuun.




1. Naamiot on pakattu käteviin kertakäyttöpakkauksiin ja mukana tulevan siveltimen avulla levitys on helppoa.







2.Maskin koostumus on aavistuksen siirappimainen ja tuoksu on mieto ja raikas.





3. Tuote oli helppo levittää kasvoille. Ihan tasaista kerrosta en saanut, vaan iho paistoi jostain kohti läpi. Se ei kuitenkaan vaikuttanut naamion käyttöön, vaan se toimi ohuemmissakin kohdissa. Naamio tuntui vähän kiristävältä kuivuessaan, muttei pahalta ollenkaan. Naamion annetaan vaikuttaa 30-45 minuuttia. Sen aikaa voikin vaikka ottaa vähän rennommin.






4. Naamion poistaminen oli jopa hauskaa, sillä se lähti yhtenä kappaleena lähes irti. Aremmilla alueilla tuntui, kuin laastaria olisi poistanut ihosta, mutta muuten tunne ei ollut paha. Naamioon jäi kiinni huokosista irronnutta talia, sekä ihokarvoja jonkun verran. Kasvojen reuna-alueita kannattaa siis välttää, siellä kun alkaa jo hiuksia tulla vastaan. Iho tuntui parin tunnin päästä mukavan keveältä ja huokoset puhtaammilta ja pienemmiltä lähitarkastelussa. Plussana se, ettei ihoa kiristänyt eikä kuivaa tunnetta naamion poiston jälkeen tullut. Tyttären nuoressa ihossa en muutosta huomannut niin paljon kuin omassani silmämääräisesti, sillä isoja huokosia ei ole. Kuollutta ihosolukkoa toki irtoaa niin nuorilta kuin vanhemmiltakin.  Aion ehdottomasti uusia naamion muutamien päivien päästä. Suositus on 1-2 kertaa viikossa, jolloin säännöllinen käyttö auttaa pienentämään huokosia.


Nyt teillä lukijoilla on mahdollisuus testata tätä tuotetta 30% alennuksella, jonka saa koodilla
puolimask  

Helpoiten saat alennuksen klikkaamalla tätä linkkiä, jossa alennus aktivoituu automaattisesti.



Lehtikaalimuhennosta

Mitenkähän en ole ennemmin lehtikaaliin tutustunut? Kaaliruuat ovat ihan ykkösherkkua itselleni, mutta jostain syystä lehtikaalia ei ole tullut ostettua ikinä. Onneksi tein poikkeuksen. Siitä tulee nimittäin ihana muhennos joko lisäkkeeksi, tai niinkuin itse tein, perunan/pastan korvikkeeksi. Olen muutamia viikkoja jättänyt valkoiset vilja, sokerit ja perunat pois muutamia "herkkupäiviä" lukuunottamatta. Kun muu perhe lounasti eilen broilerista currykastiketta ja nuudeleita, korvasin nuudelit tuolla lehtikaalimuhennoksella. Hyvää!

Pakkaus lehtikaalia, n. 8-10 lehteä
sipulia
1dl kermaa
mustapippuria
suolaa
valkosipulinkynsi
1rkl rasvaa

-pilko lehtikaali krouvilla kädellä suikaleiksi, samoin sipuli
-kuullota kaaleja rasvassa muutama minuutti sipuleineen
-lisää kerma ja puristettu valkosipuli
-hauduta miedolla lämmöllä 10-15min.
-mausta




Kolhoa kauneutta

Pieni kaiverrus kävi sydänalassa, kun muutama päivä sitten huomasin lehdessä paikallisen sisustusliikkeen, Glo Interiorin, loppuunmyynti-ilmoituksen. Liikkeen omistaja on vanha työkaverini muutamien vuosien takaa, siksikin tuntui kurjalta. Harmittaa kyllä äärettömästi kivijalkaliikkeiden puolesta tänäpäivänä. Se on kivinen ja raskas tie näinä nettikauppojen aikoina. Ostoskeskukset ovat täynnä samojen ketjujen liikkeitä joka kaupungissa ja yksityiset erikoisliikkeet tulevat ja menevät. Ihme, että joku jaksaa vielä edes yrittää. Suosikaa paikallisia kivijalkaliikkeitä ystäväiset, ne tuovat rikkautta kaupunkikuvaan. 

Käväisin loppuunmyynnissä eilen ja löysinkin kivoja juttuja (yhden rikoin samantien kotona, damn!). Tämä Nordalin karhean kaunis ruukku oli pakko saada. Se sopii keittiöön lokerikon ja puisen kaukalon rinnalle just eikä melkeen. Mustia kruunukynttilöitä varasin myös talven varalle, sillä niitä on vaikea löytää muualta. Yksi peilikin jäi vähän kaihertamaan, tässä mietin vielä paikkaa, minne se sopisi ennenkuin käyn katsomassa, vieläkö se on jäljellä.








Lastenhuonepähkäilyä

Varastossa odottelee pienimmälle pinnasängyn korvikkeeksi uusi sänky. Pinnasänky tosin saa toimittaa puolitoistavuotiaan unipesän virkaa vielä toistaiseksi meidän vanhempien makuuhuoneessa. Silti tekisi mieli tuoda uusikin sänky jo tänne varsinaiseen pojan huoneeseen. Tai siinähän se probleema piileekin. Olen tainnut tätä täällä blogissa jo ennemminkin murehtia. Huone on olohuoneen vieressä, lasiovin eristetty. Etukäteen jo mietin, että saako siellä nukuttua, kun televisio on iltaisin käytössä ja puheenääntäkin kuuluu.  Meidän vanhempien makuuhuone olisi paikkana lapselle rauhaisampi omaksi huoneeksi. Toisaalta leikit pysyvät jotenkuten oman huoneen puolella, mutta lapsi on silti läsnä olkkarissaolijoiden kanssa, joten sikäli järjestely on nappi. Taidan lykätä ongelmaa sen verran, että testailemme jossain vaiheessa miten nukkuminen onnistuu tässä huonejärjestyksessä ja tehdä ratkaisuja sen perusteella. Onko teillä kokemuksia olohuoneen viereisestä huoneesta lapsen huoneena ja miten on toiminut nukkumisen kannalta? Vai murehtiiko elämäntapamurehtija taas turhaa?





Syksyiseen kotoiluun tärppejä

Syksy tulee vääjäämättä ja koti on mukava muuttaa pimenevien iltojen myötä mukavaksi pesäksi. On aika kaivaa kynttilät ja torkkupeitot esille. Jotain uuttakin on aina mukava hankkia, sillä tietyin välein ainakin itselle tulee sellainen "kotomania", jolloin on kiva laittaa kotiin jotain uudistusta ja syksy on ehdottomasti sellaista aikaa. Valkkailin tähän Finnish Design Shopista muutamia omia suosikkejani syksyn iltojen piristäjiksi.  


Kynttilöitä ei voi olla koskaan liikaa, vai?



Tämä kynttilänjalka on ollut pidemmän aikaa hankintalistallani, jokohan olisi aika?



Mukavan hintainen uutuus säilöö sisustuslehdet
Ferm Livingin Square

Havunvihreää syksyyn. Tähän voisi sujauttaa vaikka muutaman lehtikuusen oksan. Eikä ajaton muotokaan ole pahasta...
Muuton Silent -maljakko

Jos olisi paikka ja vähän ylimääräistä, niin tässä olisi SE tuoli, nahkaverhoilulla kiitos!



Mukava viltti pitää olla aina sohvalla.
Ferm Livingin Little Gradi -viltti


 

Omia suosikkejasi pääset etsimään TÄÄLTÄ

Vieraisilla persoonallisessa kodissa

Muutama päivä sitten vietimme SOblogit -bloggaajien kesken kesäistä poolparty-iltaa rapujuhlateemalla.  Illan emäntänä toimi Villa Bohemian -blogia kirjoitteleva Hanna. Tässä muutamia kuvia tästä huikeasta kodista. Kuvia ladatessani huomasin sadon jääneen aika suppeaksi, kun silmänruokaa oli niin paljon. Ilmeisesti tallentelin näkymiä enemmän omille verkkokalvoilleni kuin kameraan. Tunnelma tässä muutama vuosi sitten rakennetussa talossa on omaa luokkaansa; vaikutteita  löytyy niin goottiromantiikasta kuin steampunkista. Betonilattiat ja harmaaksi rapatutut seinät, sekä rautaiset portit ja kaiteet luovat keskiaikaista tunnelmaa ja ulkona odottaa vesipetojen paratiisi, oma uima-allas sekä palju vähän rennompaan oloiluun. Ihan mahtava kokemus vierailla selkeästi niin erilaisessa kodissa!