Jakkara, jota ei jätetä

Mietin tässä joku päivä sitten, että mikä huonekalu on kulkenut matkassa kauiten. Lähes kaikki huonekalut ovat vaihtuneet matkan varrella, jotkut jo useampaan kertaan. Vanhin on tämä jakkara. Se muuten taitaa iällisestikin olla vanhimmasta päästä, mitä meillä on. Tarkkaa ikää en kyllä osaa edes ruveta arvailemaan, mutta varmasti 1940-luku tai vanhempi voisi olla lähellä totuutta. Tämä  löytyi joskus muinoin  Seinäjokelaisesta osto- ja myyntiliikkeestä. Silloin ei nykyisenlainen kirppiskulttuuri ollut vielä voimissaan, vaan näissä kaikenlaista romua ja aarretta myyneissä osto- ja myyntiliikkeissä tuli käytyä silloin. Sitäkään liiketta ei enää ole ollut vuosiin olemassa. Olen tästä jakkarasta joskus tainnut kertoakin jossain kirppislöytö-postauksessa, mutta kerrataan taas. Jakkara oli alun perin turkoosi ja maalasin sen sitten vanhan vihreäksi ja taiteilin kanteen vielä vaaleansinisiä kukkia. Kyllä, juuri näin! Tuoli vietti muutamia vuosia varastossa, ja päätyi taas mustan maalikäsittelyn jälkeen sisätiloihin. Jakkara on kunnon puuta ja kaunis kun mikä. Vähän rosoinen, silleen sopivasti.





10 kommenttia

  1. Vastaukset
    1. Meinaan aina sanoa, että se on lypsyjakkara, mutta sais olla aika honkkeli lehmä, jota lypsää:) Kiva se on.

      Poista
  2. Kyllä tuollaisesta ihanuudesta joka sopii ihan minne vaan, kannattaakin pitää kiinni 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, vaikka välillä se olikin jo varaston puolella, mutta se johtui siitä vanhasta väristä. Onneksi en silloin laittanut pois, vaikka meinasin kyllä:)

      Poista
  3. Kaunis jakkara ja aikaansa nähnyt, hyvä edelleen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja tuon päällä kiikkuen saa tavaraa kyllä otettua TOSI korkealta:)

      Poista
  4. on kyllä kiva :) minusta se on jotenkin tosi mukava, jos jotkut honekalut oikeasti kulkevat kauan mukana, lisää tunnearvoa kovasti.

    VastaaPoista

Kiva kun kävit, jätä kommentti!