Vaikea suhde

Mulla on vähän tällainen viha/rakkaussuhde tätä meidän nahkaista nojatuolia kohtaan nykyään. Se hankittiin vanhaan kotiin sille ajateltuun paikkaan. Tässä nykyisessä talossa tämä on himpun verran liikaa olohuoneessa. Tukkii sujuvasti reitin terassillekin. Mutta siellä se vaan pyörii (ihan kirjaimellisesti, sehän pyörii ;). Siihen on parikin syytä: Suurin on se, että mies ei halua siitä luopua, se on vähän niin kuin hänen valta(istuin)kuntaansa. Toiseksi se on ihan pirun mukava: pään voi nojata mukavasti, siinä voi nostaa jalat sohvan käsinojalle, jos esimerkiksi kirjoittaa blogiin postausta (nyt juurikin) ja läppäri on sylissä tai ottaa sellaisen puoliksi sivuttaisen asennon ja silloin jalat saa mukavasti käsinojan yli (ei ole näemmä tämä asento selitettävissä, mutta ihan paras lököttelyyn). Sehän se kai kuitenkin on pääasia. Nyt pitää ehtiä vielä maalaushommiin, ennen kuin päiväunia vetelevä elohopea heräilee. Nyt on muuten aika mennä vähän ulkoilemaankin viikonloppuna, kun pakkaset viimein ainakin täällä meilläpäin hellittävät. Mukavaa perjantaita!