Uusi työpiste

Parhaat löydöt tekee yllättäen, silloin kun niitä ei etsi. Taas jouduin tämän toteamaan, kun Tori.fi:tä selailin joku aika sitten. Silmiini sattui Lundian Classic -sarjan hylly-työpöytä yhdistelmä. Hintapyynti oli 90€. Tarjosin 50€ päähänpistosta ja sain kokonaisuuden. Mies pyöritteli silmiään hankinnalleni. Vanhan virtsan (anteeksi, mutta en keksinyt muuta tähän hätään) väriseksi kellastunut mänty ei varsinaisesti ollut mikään ilo silmälle. Itse näin jo kokonaisuuden valkoiseksi maalattuna mielessäni. Tätä on tosiaan duunailtu nyt pitkät tovit. Ja se ei johdu siitä, että olisin pilkuntarkka viilaaja, vaan aikaa ei tahdo olla rajattomasti. Olen sujahtanut autotalliin hionta ja maalaushommiin pikkuhetkeksi aina kun on ollut mahdollisuus.
 
 Hioin sinällään hyvänä pysyneen lakkapinnan hiomakoneella kauttaaltaan ja maalasin osat ensin Teknoksen Futura Aqua 3 klik -tartuntapohjamaalilla. Varsinaisena pintamaalina käytin Teknoksen Futura Aqua 20 klik -kalustemaalia. Maali on puolihimmeä ja sävynä valkoinen  T1325 (NCS S 0300-N). Maali oli mukavaa käsiteltävää tällaiselle harrastelijamaalarille. Juuri sopivan paksua, että levittäminen sujui ilman pahempia valumia, mutta ohentamista ei silti tarvittu. Tässä vaiheessa sijoitin kokonaisuuden leikkihuoneeseen, jossa se voi olla työpöytänä vielä toistaiseksi. Kun pienin tuosta kasvaa, tästä saa laskettua tuota työtasoa alemmas, mikäli se hänen käyttöön jää. Toisaalta tämä menisi hyvin tuonne meidänkin makkariin sitten, kun pinnasänky sieltä poistuu. Myin leikkihuoneesta siellä olleen senkin tällä viikolla pois, koska se ei ollut lelujen säilytykseen ollenkaan hyvä kaluste. Ja sitä tilaa nyt tarvitaan tähän huoneeseen. Ajattelin, että Ikean Stuva-sarjaa voisi harkita työpöydän viereen lelujen säilytykseen. Jos jollain on Seinäjoen suunnalla sattumalta ylimääräisenä tätä sarjaa, tietäisin yhden ostajan;)
 
Mutta eikö ollut varsin hyvä löytö?
 
 
 










Yhteistyönä Teknoksen kanssa

Kotihommia (tai niiden suunnittelua)

Tänään pitäisi löytyä sellainen superenergiapiikki siivoukseen. Joskus tuntuu, että se homma käy sukkelaan ja leikiten ja silloin jos homma ei huvita, niin se ei todellakaan huvita. Nyt ajattelin, että otan sellaisen spurtin niin saa sitten viikonlopun nautiskella ja olla möllötellä. Meillä ei varsinaista siivouspäivää ole, kotosalla kun olen joka päivä. Ja toisaalta taas, joka päivä tuntuu olevan siivouspäivä. Eikö imuriinkin voisi laittaa sellaista piirturia mitä raskaan kaluston kuljettajilla on? Ettei väsytä itseään liikaa... Tai sellainen saldorajoitus: "Nyt on kuulkaas tämä laite ollut päällä tällä viikolla jo xx minuutteja, joten sitä voi käyttää seuraavan kerran vasta ensi viikon tiistaina." Toiveajattelua. Ehkä rupean hommiin, kun jutut alkaa olemaan tätä tasoa. Tuo hauska kangaskori löytyi Minimanista alesta. Katselin sitä jo ennen joulua, mutta en sitten ostanut. Nyt oli yksi jäljellä ihan vaan mua odottamassa. Sisäpuoli on vahattu, joten menee mukavasti vaikka leipäpussukkana.




Tänä torstaina

Lumentäyteistä torstaita. Lunta tulee täällä taivaantäydeltä, mutta taitaa olla sulamaan päin. Ainakin mittarilukemat näyttävät siltä. Tajusin eilen, että meillähän on jo ensiviikolla yksi vee. -synttärisankari, ja olisi aiheellista ruveta miettimään juhlia! Olen mieleni perukoilla vaan ajatellut, että ensi kuussa, mutta hyvänen aika, tammikuu on jo lopussa. Meni kyllä tämä kuukausi ihan vauhdilla. Ja hei, helmikuun jälkeen tulee jo maaliskuu!



T niinkuin TISKI


Olen monesti manaillut, kun kädet ovat taikinassa tai muussa sotkussa ja pitäisi nopeasti ne pesaista ruuanteon yhteydessä, että myös se tiskiainepullokin pitää pestä sen jälkeen. Taikinaisilla käsillä kun ottaa pullon käteen puristaakseen sieltä tiskiaineet, näin tietysti käy. Enkä pidä erikseen tiskipöydällä mitään käsisaippuoita. Sen lisäksi, että tämä uusi tiskiaine, jonka tilasin Valkoisesta lautturista KLIK, on ekologista, pullo on kaunis ja siitä saa pesuainetta painettua vaikka käsivarrella. Ei tarvi koko pulloa sotkea saadakseen pesuaineen ulos. Täytyy kyllä myöntää, että tilasin tätä ihan ulkonäöllisistä syistä, mutta nämä muut edut huomasin siinä sivussa. Tuoksu on muuten ihanan greippisen raikas, eikä tätä ole testattu eläimillä :) 
 
 
 

Makaronilaatikon kuori

Pikainen tiistaitervehdys näin blogin välityksellä. Nyt on ollut ilmeisesti uusi villitys valloillaan: makaronilaatikon kuori. Elikkäs makaronilaatikkoainekset levitetään pellille ja näin saadaan rapsakka lopputulos. Ikään kuin söisit sitä rapeaa laatikon kuorta. Tein itse viikonloppuna kokeiluluontoisesti tätä ilman jauhelihaa. Juustoa, makaronia ja munamaito mausteineen. Levitin seoksen pellille ja annoin olla uunissa reilun puolituntia 200 asteessa. Leikkelin annospaloja varsinaisen pääruuan lisukkeeksi ja kaupaksi kävi. Voin kertoa, että illan kuluessa kaikki oli syöty. Nämä palat menevät mukavasti vaikka pienenä välipalana lapsille taikka salaatin lisukkeena. Laitoin tähän omaan versiooni aineet omasta päästä mutu-tuntumalla, joten en lähde heittelemään tähän määriä, mutta suhteet aika samat kuin makaronilaatikossa yleensä. Ihan kokeilemisen arvoinen juttu kyllä.


Narupurkki DIY

Ihastelin jossain nettikaupassa kivaa peltipurkkia, jossa oli narukerä sisällä. Melkein jo tilasinkin sen, mutta päätin tehdä itse vastaavan, sillä toteutus on varsin helppo. Suhauttelin tyhjän säilykepurkin mattamustalla maalilla ja taiteilin paperista sille vyön, jonka tussilla koristelin. Kaveriksi tälle voisi tehdä oman purkkinsa vaikkapa kynille. Kaunis koriste (joka silti on hyödyllinen) työpöydälle. Aikaa tämän tekemiseen meni muutama minuutti. Olen ihan fiiliksissä, sillä toivon mukaan jo tällä viikolla saan teillekkin asti kuvat mun isommasta maalausprojektistani (jota on sitten maalattu niin kuin Iisakin kirkkoa: kauan.). Tämä purkki liittyy siihen jollain lailla. Katsotaan nyt, on niin kiire päiviä lasten harrastusten kanssa, ja tarvin kokoajan (mieheni) avuksi loppusilaukseen. Ja tulipahan mieleeni, että onkohan tuo snör nyt oikein sitten ruotsiksi? Snören?
 



 

Ikkunalauta: uhka vai mahdollisuus?

Itsellä tuli ikkunalaudasta pitkään mieleen kellastunut mänty, rivi violetteja Saint Paulioita ja toinen rivi erilaisia koriste-esineitä. Eli siis lähinnä mummolameininki ja 80-luku. Ja jippii, meilläkin on ne. Olen tainnut ennenkin kertoilla, että nehän meinattiin ensin repiä irti keittiöstä, mutta saivat sitten jäädä. Ja hyvä niin. Eihän niitä tarvi ladata täyteen tavaraa, mutta tarvittaessa ikkunalauta on oiva paikka esimerkiksi yrttiruukuille tai vaikkapa jouluvaloille. Nappasin ruokakauppareissulla kivan viherkasvin (mikälie vehka?) ja ruukussa olevan suolaheinän raikastamaan keittiötä, josta joulutähdet saivat ikkunalta lähteä. Tuovat vihreyttä kivasti ja suolaheinästä voi napsia lehtiä salaattiin tai leivän päälle.
 








Vaikea suhde

Mulla on vähän tällainen viha/rakkaussuhde tätä meidän nahkaista nojatuolia kohtaan nykyään. Se hankittiin vanhaan kotiin sille ajateltuun paikkaan. Tässä nykyisessä talossa tämä on himpun verran liikaa olohuoneessa. Tukkii sujuvasti reitin terassillekin. Mutta siellä se vaan pyörii (ihan kirjaimellisesti, sehän pyörii ;). Siihen on parikin syytä: Suurin on se, että mies ei halua siitä luopua, se on vähän niin kuin hänen valta(istuin)kuntaansa. Toiseksi se on ihan pirun mukava: pään voi nojata mukavasti, siinä voi nostaa jalat sohvan käsinojalle, jos esimerkiksi kirjoittaa blogiin postausta (nyt juurikin) ja läppäri on sylissä tai ottaa sellaisen puoliksi sivuttaisen asennon ja silloin jalat saa mukavasti käsinojan yli (ei ole näemmä tämä asento selitettävissä, mutta ihan paras lököttelyyn). Sehän se kai kuitenkin on pääasia. Nyt pitää ehtiä vielä maalaushommiin, ennen kuin päiväunia vetelevä elohopea heräilee. Nyt on muuten aika mennä vähän ulkoilemaankin viikonloppuna, kun pakkaset viimein ainakin täällä meilläpäin hellittävät. Mukavaa perjantaita!





Kukkajuttuja

En ole ostanut vielä ensimmäistäkään tulppaania ihan tarkoituksella. Viimeksi melkein jo laitoin kaupan kärryyn pinkit tulppaanit, mutta päädyin vielä sitten neilikoihin. Osaksi siksi, että neilikat kestävät todella kauan. Tulppaanikausi myös kestää kauan, ehdin nautiskella vielä monesta kimpusta. Hyvää kannattaa odottaa. Onkohan siinä tulppaanin erityislaatuisuudessa juuri se, että ne tuovat tuulahduksen keväästä? Lupauksen: "Kestä vielä vähän aikaa, kohta aurinko paistaa ja puut ovat silmuilla" ja siksi tuntuvat niin erityisiltä aina. Kotiin pitäisi saada nyt Peikonlehti. Mun kauan hyvänä pysynyt aito viherkasvi, palmuvehka, on sanomassa sopimustaan irti.
 



Minä itte

Ruokahetket ovat ajoittain hektisiä. Vaaditaan sirkustemppuja ja vähän taikatemppujakin välillä, että pienimmälle saa ruuan kunnialla sinne, minne sen pitäisi mennä. Ympäristö metrin säteellä on useimmiten kuorrutettu jonkinmoisella tahmalla. Nyt alkaa olla aika myöskin sille, että pieni herra syö mielellään jo itsekin jotakin. Tähän asti maissinaksut ja kurkku ovat olleet kova juttu itse syötynä, mutta kohtahan jo lusikkakin on hyvä työkalu. Meidän puinen pöytä on ihana joka suhteessa, mutta kun pinta ei ole ihan täysin sileä, niin siihen kovettuneet ruuanjämät tuntuvat olevan joskus tosi vaikeita putsattavia. Sain MaxPlaylta KLIK testaukseen K.G. Designin silikonisen Rally-tabletin. Tabletin voi laittaa vaikka tiskikoneeseen, joten putsaus on helppoa. Kiva muotoilu on ilo lapsenkin silmälle. Näistähän löytyy muitakin värejä, sekä pilven KLIK ja pöllön KLIK malliset tabletit.
 
Palloklemmarin KLIK arvonta päättyi eilen ja voittajaksi onnetattaren, eli tyttäreni avustuksella selviytyi: Anonyymi osallistuja kommentilla:

Onpa hauskan näköinen tuo palloklemmari! Olen mukana yhdellä arvalla
hippu(at)outlook.com
 
 
Kiitos osallistuneille ja uusille lukijoille<3<3<3<3 Teitähän on jo ihan mukava määrä!
 


 

Paikka auringossa ja arvontamuistutus

Havaittu aurinko! Mieletön tunne, kun yhtäkkiä huomaa, että aurinko paistaa ja päivä on muutenkin pidentynyt. Vaikka nyt eletään sydäntalvea ja vuoden kylmintä aikaa, silti jo kevättä odottaa ja tuntuu, että talvi on selätetty. Ollaan hyvää vauhtia menossa kohti kesää. Tänään posti toi jo siemenluettelon, se jos mikä on merkki keväästä! Auringonpaiste saa kotonakin ihan uusia varjoja aikaiseksi. Tuo kuvissa oleva (kuollut)kasvi on joululta peräisin oleva hopealanka. Se säilyi kuivuttuaan ihan saman näköisenä. En sitten malttanut heittää pois, on niin kivan näköinen.
Tänään on muuten viimeinen päivä osallistua TÄÄLLÄ kivan palloklemmarin arvontaan, joka loppuu tänään klo 23.59. Mukavaa tiistaita sinne!






Vähän asiaa nukkumisesta

Ihminen viettää keskimäärin kolmasosan elämästään sängyssä. Se on kuulkaa aika paljon se. Missään muussa paikassa et vietä niin paljoa aikaa, et missään! Siis, jos olet perusterve, normaalisti liikkuva ihminen. Nukkumisviihtyvyydessä onkin sitten kolme tasoa. Ensimmäiseksi tietysti sängyn (ja ympäristön) pitää olla mukava ja nukkujalleen sopiva. Toisena tulee puhtaus; ei voi olla mukavampaa, kuin kömpiä juuri vaihdettujen kahisevien ja puhtaiden lakanoiden väliin ( Ja tähän  pitää sanoa terveiset kuivausrummun kehittäjälle: K I I T O S ! Ihan ehdoton lakanapyykkiä pestessä, varsinkin talvella). Kolmantena tulee kauneus; vähäpätöisin tietysti unen fysiologisen laadun kannalta, mutta tähän pätee sama kuin kodin muihinkin tiloihin, kaunista on kivempi katsella kuin sellaista, jossa oma silmä ei lepää.
 
Meillä on yhdet pellavaiset pussilakanat. Ihan mahtavan tuntuiset nukkua ja näyttävät kauniilta ryppyisinäkin. Ainut pieni miinus tulee siitä, että ne jotenkin takertuvat ja eivät pysy täkin "matkassa", kun sängyssä kääntyillään. Ne pyrkivät jotenkin pois täkin päältä. Oletteko samaa mieltä, vai nukutaanko meillä vaan levottomasti?



Kaalikääryle kakkumuodossa

Joskus on ihana kokeilla uusia juttuja kokkaillessa. Perinteiset kaalikääryleet ovat ehdottomasti omassa top 5 -listassani. Ovat vaan niin työläitä tehdä itse. Joku aika sitten huomasin ohjeen, jossa olikin tehty yksi iso kääryle, kakkumuotoon. Hmm, mielenkiintoista, pakko koittaa. Tein kääryleen lasiseen vuokaan. En itse sitten kuitenkaan kumonnut sitä kakuksi, kun se oli valmis. Kääryleestä valunut herkullinen voin ja siirapin sekainen liemi oli vuoassa pohjalla, ja halusin, ettei sitä hukkaannu. Vuoasta oli helppo leikata annospala ja lusikoida lientä kastikkeeksi. Ihan maistui siltä miltä piti, oli vaan paljon helpompi tehdä. Ja mikäli tätä tekee vaikka vieraspöytään, niin toki se kannattaa kumota kakuksi ja vaikka koristella nätiksi puolukoilla.
 
Kaalikäärylekakku

n. 1kg valkokaalia
400g jauhelihaa
2dl keitettyä ohraa/riisiä
1dl keitinlientä/kermaa
1tl meiramia
1/2 dl siirappia
1 sipuli
2 munaa
1tl suolaa
1/4tl valkopippuria
4-5dl hienonnettua kaalia


Keitä kaalia suolalla maustetussa vedessä n. 10 minuuttia, irrottele uloimpia lehtiä sitä mukaa, kun ne pehmenevät. Hauduta sipuli pehmeäksi. Silppua osa lopusta kaalista ja sekoita keitetyn ohran, jauhelihan, munien ja mausteiden kanssa täytteeksi. aseta vuokaan leivinpaperi ja vuoraa pohja ja reunat kokonaisilla kaalinlehdillä. Lehdistä voi ohentaa paksumpia ruoteja. Painele täyte vuokaan ja aseta päälle vielä muutama kaalinlehti. Valele pinta siirapilla ja voinokareilla. Paista 200 astetta
1 tunti. Paiston aikana pintaa voi valella paistoliemellä.